Olet täällä

Auringon laskun ja –nousun kautta krokotiilien ruokintaan

Sunnuntaina illansuussa lähdimme taas safarimatkalle. Mielestäni tämä safari oli ainakin valokuvien ottamisen kannalta paras, sillä tällä kertaa pääsimme kuvaamaan eläimiä myös edestäpäin eikä aina ollut pelkkää peräpuolta tarjolla.

Ensin ihastelimme sarvikuonoja, sen jälkeen seeproja ja kirahveja sekä värikkäitä lintuja. Tunnin ajelun jälkeen löysimme puhvelilauman joka esitti meille myös parin puhvelin välisen taistelunäytöksen. Bonuksena, eikä ihan pienenä näimme myös puiston leopardit ja tepastelipa siellä yksittäinen shakaalikin.

Safarin viimeisenä etappina oli pikku piknik auringon laskiessa. Pimeän tullen ajelimme hotellille illalliselle ja muutaman tunnin yöunille.

Maanantai-aamuna klo 5 kuului koputusta ja hentoinen naisääni kehotti heräilemään. Kahvikupillisen jälkeen lähdimme jälleen safarille tavoitteena nähdä ainakin virtahepoja. Tavoite toteutui. Siellä ne löhöilivät lammessa. Virtahepo ei kuulemma osaa uida vaan se kävelee pitkin pohjaa. Liikkuessaan se pystyy olemaan seitsemisen minuuttia pinna alla, mutta sen jälkeen pitää saada päätä pinnalle ja hengittää. Näimmepä vielä ison norsunkin, joka oli kiivennyt vuorenrinnettä korkeammalle kuin me maastoautollamme pääsimme ihan kohtuukuntoista vuoristotietä pitkin. Kuljettajanamme toiminut nuorehko naisopas kertoi mäkeen juuttumisemme johtuneen enemmänkin hänestä kuin autosta. Oli hienoa seurata vuorenrinteeltä kun aurinko nousi savannin ylle.

Safarin ja aamupalan jälkeen matkamme jatkui kohti krokotiilitilaa. Matkalla Juhani ja paikallisoppaamme Eugene kertoivat pitkät tarinat Etelä-Afrikan oloista. Afrikkalaisia (tummaihoisia) väestöstä on noin 80 %, eurooppalaista alkuperää n. 10 % ja loput ovat muualta tulleita. Keski-ikä täällä on tällä hetkellä melko alhainen, 53 vuotta. Tällä hetkellä syntyvien odotettavissa oleva ikä on miehillä 61 ja naisilla 63 v. HIV-positiivisia on väestöstä jopa 10 %, mikä varoituksen sanana kerrottiin. Kertoivat vielä paljon muutakin, mutta ne tiedot löytyy googlettamalla enkä niitä tähän ryhdy kirjoittelemaan.

Tie oli suoraa ja hyväkuntoista. Liikenne kulki sujuvasti runsaan 100 km tuntivauhtia tien vasenta puolta. Ikkunoista näkyi pääosin savannia, mutta myös maissi-, soija-, peruna-, vihannes-, juurikasvi- ja sitruspuu- viljelmiä. Osa maissista oli jo puitu mutta joukossa oli myös vielä aivan vihreänä kasvavia peltolohkoja, joilla kylvö oli viivästynyt kevään vaikeista olosuhteista johtuen. Valtamerkki sekä traktoreissa että puimureissa näytti olevan John Deere.

Runsas pari tuntia ajeltiin kunnes saavuttiin Etelä-Afrikan vanhimmalle krokotiilitilalle, joka on perustettu 1970. Tila on saksalaisen perheen omistama, ja sitä esitteli meille tilanhoitaja Timor, jonka lisäksi palkkatyövoimaa on 9 henkilöä. Krokotiilifarmeja on Etelä-Afrikassa kahta lajia. Luvallisia on noin 60 ja luvattomia pieniä toimijoita lukematon määrä.

Tärkein tuote on krokotiilin nahka ja sitten liha. Suurin osa tuotannosta menee Sveitsiin. Kaikki lähtevä liha keitetään tilalla salmonellavapauden varmistamiseksi. Tilalla on koko tuotantoketju omissa käsissä. Emokrokotiilit tuottavat munia, jotka haudotaan poikasiksi. Poikaset kasvatetaan kasvattamoissa noin 3 vuotiaiksi ja 16 kilon painoisiksi. Tilalla on oma teurastamo, missä teurastus tapahtuu viranomaisvalvonnassa. Teurastus tapahtuu leikkaamalla niska ja työntämällä piikki aivoihin. Tämä prosessi saa kestää normien mukaan korkeintaan 4 sekuntia. Teurastusikä- ja koko riippuu aina asiakkaiden tarpeista. Tärkein teurastusajan kriteeri on vatsanahan ympärysmitta, minkä kehittymistä seurataan yksilökohtaisilla mittauksilla.

Tällä hetkellä kasvatuksessa on kaikkiaan noin 20 000 krokotiilia ja suvunjatkamiseen (krokotiilin munien tuotantoon) noin 800 eläintä.

Krokotiilit tarvitsevat lämpimät olosuhteet, sillä niiden ruuansulatus toimii vain silloin kun lämpötila on yli 28 ⁰C ja se aiheuttaakin lisälämmityksen tarvetta. Tilanhoitaja kertoi alueella olevan hyvin kylmää talvella, sillä lämpötila voi käväistä kylmimmillään hetkellisesti jopa -2 asteessa. Ihannelämpötila kasvatusaltaiden vedelle on 32 ⁰C.

Kasvatettaville eläimille syötetään siipikarjan lihaa ja muniville suvunjatkajille käy mikä tahansa kunhan on lihaa. Siipikarjan lihaa syötetään päivittäin n. 800 kg ja muniville annetaan lihaa n. 2 tn 2 kertaa viikossa. Kaikki kasvatettaville krokotiileille annettava liha desinfioidaan keittämällä. Muutenkin kaikinpuolinen puhtaus on kasvatuksessa hyvin tärkeää.

Suvunjatkajien altaat puhdistetaan 2 kertaa vuodessa ja munat kerätään joka päivä. Enpä haluaisi olla täällä munankerääjänä, vaikka alasta kokemusta lapsuusvuosilta kotikanalasta onkin. Krokotiili kuulemma juokseekin kovempaa kuin ihminen.

Tilalta ajeltiin lounaalle Sowetoon, missä nautimme sekä hyvästä ruuasta että tanssi- ja akrobatiaesityksistä pääkadun varrella, lähellä Nelson Mandelan museoitua kotia sijaitsevassa ravintolassa.

Lounaan jälkeen bussimatkalla lentoasemalle tummahipiäinen Sowenton paikallisopas kertoi meille maan oloista ja tulevaisuudesta oman käsityksensä. Kovin ruusuiselta se ei kuulostanut. Hän kertoi käsityksensä mukaan koko hallinnon olevan läpeensä korruptoitunut ylhäältä alas asti ja tilanteen olevan jopa huonompi kuin mitä se oli rotusyrjinnän aikoihin. Se on paljon sanottu silloin kun kertojana on tummaihoinen, paikallisen valtaväestön edustaja. Onhan täällä vallassa puolue, joka on profiloitunut nimenomaan tummaihoisen alkuperäisväestön asioiden ajajana.

Illalla sitten lennettiin pari tuntia myöhässä (johtui kuulemma illansuun rankkasateesta) Johannesburgista Kapkaupunkiin.

Partner: 

Kommentit