Olet täällä

Pöytävuori, Kapin niemimaan maisematie, Kap Cape ja hylkeet turismipäivän tutustumiskohteina

Keskiviikkoaamuna heittäydyimme todellisiksi turisteiksi. Ensin suuntasimme pöytävuorelle, joka kuulunee jokaisen Kapkaupungissa käyneen henkilön tutustumiskohteisiin.

Näkymä Pöytävuorelta keskustaan

Matkasimme bussilla niin pitkälle kuin pääsi ja jatkoimme huipulle köysiradan kabiinilla. Olisihan loppumatkalle ollut jalankulkupolkukin, mutta kun arvioitu etenemisaika huipulle oli runsaat kolme tuntia, menimme kabiinilla. Vuoren seinämällä näkyi joukko nuoria hurjapäitä, jotka olivat lähteneet jalan ja yrittivät sitten vielä oikaista hyvin vaikeakulkuisessa maastossa ilman kunnon varusteita. Eipä heillä paljonkaan itsesuojeluvaistoa ollut.

Nuorisoryhmä kiipeää.

Pöytävuoren huipulla (tai kuten Eugene ylpeänä esitteli maailman katolla) oli mielenkiintoinen, monipuolisia eläimiä ja kasveja sisällään pitävä alue. Paikka sijaitsee tarkalleen 10482 km Helsingistä etelään.

Helsinki 10482 km.

Päällimmäisenä mieleen jäivät mahtavat maisemat. Alueella on hälytysjärjestelmä, joka varoittaa liian kovasta tuulesta, joka Kapin alueella yllättää usein. Me emme hälytyksiä kuulleet vaan kierroksemme sujui leppoisassa syyssäässä. Mielenkiintoisin eläin Pöytävuorella on hännätön dassie, jota minä kuvittelin rottaeläimeksi. Oikeesti se kuulemma on kuitenkin norsun sukuinen pikku otus. Itse tietenkin epäonnistuin ottamassani kuvassa, mutta liitän tähän taitavamman henkilön ottaman onnistuneen kuvan.

Dassie

Matka jatkui yhden tankkauspysähdyksen taktiikalla kohti Cape Pointtia eli Afrikan rannikon eteläisintä kärkeä. Matkalla Eugene varoitteli paikallisista paviaaneista, jotka ovat hyvin röyhkeitä ja taitavia varkaita.

Cape Pointissa pääsimme raidevaunulla ylös muutamat sadat metrit. Itseni yllätti se, että paikka oli ylhäällä vuorella eikä suinkaan merenrannalla kuten olin kuvitellut sen olevan.

Viimeiset 50 m Cape Pointiin kävellen.

Siellä sitten otettiin pakolliset valokuvat ja matka jatkui.

Cape Pointissa piti kuvauttaa itsensä.

Lounaan söimme Simonstownissa, missä halukkaille (joita löytyi pari kappaletta) tarjoutui mahdollisuus käydä uimassa eräällä eteläisen Afrikan eteläisimmistä rannoista.

Uimarit rantautuvat.

Mukana ei tietenkään uimahousuja ollut, mutta sujuihan tuo uinti alushousuillakin, joille Agrimatka-kuljettaja Lasarus tarjosi matkan ajaksi oivan kuivatuspaikan.

Lasarus ja kuivatusteline.

Simonstownista jatkoimme Hout Bayn rannalla sijaitsevaan kalastajakylään, missä nousimme veneeseen ja kävimme merellä tarkkailemassa hylkeitä. Siellä ne löhösivat tiiviisti laumana yhdellä kalliosaarella vaikka vieressä olisi ollut tyhjiä saaria useitakin. Hylje taitaa olla todellinen laumaeläin kuten mekin, jotka sijoituimme kiltisti bussiin kuljetettavaksi Kapkaupunkiin.

Hylkeet rannalla.

Kapkaupungin rantatiellä huomasimme etäällä merellä valasparven ja pysähdyimme seuraamaan sen touhuja. Itse onnistuin kuvaamaan ainoastaan vesisuihkun, mutta Mikaltapa löytyy oikein pyrstökin. Valitettavasti en tähän hätään saa sitä kuvaa tähän liitettäväksi.

Valaan vesisuihku.

Ajoreittimme.

Partner: 

Kommentit