Viljelysopimuksen merkitys on noussut jälleen kevään aikana vahvasti esiin. Viimeksi Vilja-alan yhteistyöryhmän (VYR) teettämän kansallisen viljastrategian päivityksen johtopäätöksissä. Yhtenä merkittävänä viljaketjun kehittämiskohteena nähdään etenkin viljanviljelyn sopimusohjauksen vahvistaminen!

Näinhän se on - tosin asia ei ole uusi. Mallasohran tuotannossa sopimustoimintaa on tehty pitkään. Samoin Altian tärkkelysohran sopimustuotantoa on toteutettu jo 15 vuotta.

Viljastrategiassa peräänkuulutetaan riittävän suuria kannusteita korkealaatuisen ja tarpeenmukaisen viljan tuottamiseen. Hyvä näin - mutta ei mikään uusi asia. Leipävehnän tuotannossa on ollut valkuaispitoisuuteen perustuva laatuhinnoittelu jo vuosikausia. Sieltä malli on levinnyt ainakin osittain myös rehuteollisuuden sopimuksiin. Altialla tärkkelysohran sopimustuotannossa laatulisää on maksettu ohran tärkkelyspitoisuudesta riippuen. Muitakin esimerkkejä viljan laatuhinnoittelusta on vaikka kuinka paljon. Viljan laadusta riippuen tilityshinnan minimin ja maksimin välillä voi olla todella iso ero. Tärkkelysohrassa pelkästään laadusta johtuva tilityshinnan ero voi hyvinkin olla yli 15 €/tn eli yli 10 % laskettuna viljan perushinnasta. Jostain syystä suomalaisessa kulttuurissa olemassa olevan laatuhinnoittelun merkitys tuppaa unohtumaan ja viljakauppaa käydään ensisijaisesti voimassa olevien viljan perushintojen pohjalta.

Lisäksi pitää muistaa viljelysopimuksen tärkein merkitys: viljelysopimuksella varmistat aina viljan markkinoinnin. Helmikuun alusta alkaen Altia on ottanut vastaan vain toimittamatta olevia tärkkelysohrasopimuksia ja tämä linja jatkuu syksyyn 2016 saakka. Sopimuksen ulkopuolista ohraa ei osteta. Uusien sopimusten teko satovuodelle 16/17 on täydessä käynnissä. Tavoitteenamme on tehdä sopimuksia 80-85 % arvioidusta ohran tarpeestamme ja tavoite näyttää tulevan tälläkin kertaa täyteen. Tältä osin Altian tärkkelysohran sopimustoiminta vastaa siis edelleen täysin päivitetyn kansallisen viljastrategian kehitystavoitteita.

Viljelysopimusten merkitystä vähätellään usein keskusteluissa. Vilja menee kuulemma kaupaksi ilman sopimustakin ja parempaan hintaan. Näin varmasti saattaa tapahtuakin, mutta ilman minkäänlaista sopimusta viljelijä ottaa aina 100 %:n markkinariskin tuottamalleen viljalle.