Puolangalla järjestetään vuosittain pessimismipäivät. Olisi kiva käydä joskus tapahtumaan tutustumassa vai onkohan tuo kiva sittenkin liian positiivinen sana käytettäväksi tässä yhteydessä? Tänä vuonna tuonne päiville olisi luullut riittävän osallistujia. Maatalousyrittäjille olisi voinut järjestää vaikka oman sarjansa. Vai muistaako joku maatalouden saralta tältä vuodelta jotakin positiivista kerrottavaa?

Mikäli joltain on päässyt unohtumaan, niin kiemurrellaanpas vielä kerran kunnolla näissä ongelmissa, jotka vuoden sisällä ovat maataloussektoria kovastikin koetelleet. Venäjä-pakotteet, laskeneet tuottajahinnat, huono viljanhinta, myöhästyneet tukimaksatukset, päättäjien turhat lupaukset, huonot sääolosuhteet, byrokratian tuomat paineet, velkojen ja korkojen kasvaminen, ruuan halpuuttaminen, maataloustukien kadehtiminen… Unohtuiko vielä jotain? Jotenkin tuntuu, että maatalouden tulevaisuudesta puhuminen on tällä hetkellä vastaavaa kuin henkilöllä, joka talvipäivänseisauksena miettii, että ”puolen vuoden päästä se alkaa jo päivä lyhenemään”.

HERÄTYS!

Halutaanko me oikeasti ajatella näin? Todellisia faktoja on, että maailman elintarviketuotannon täytyisi kasvaa seuraavan 40 vuoden aikana jopa n. 70 %. Vaikka ruuasta ei tällä hetkellä maksetakaan siitä kuuluvaa hintaa, niin maailmalla on edelleen siis ruokapula! Maapallon väkiluku kasvaa tulevaisuudessa räjähdysmäisesti, maapallon keskilämpötila nousee, ja ruuantuotantoon sopivat alueet muuttuvat koko ajan enemmän pohjoiseksi. Lääketeollisuuden kehityksestä huolimatta erilaiset taudit ja niiden tartuntapaineet kasvavat koko ajan.

Hetkinen tosiaan, meillähän täällä Suomessa taitaa olla maailman puhtain ruoka ja vesi. Ei tarvitse kovinkaan suurta älykköä, että ymmärtää meillä olevan käsissämme sellaiset asiat, joiden tarve kasvaa tulevaisuudessa räjähdysmäisesti. Pysähdytäänpä siis hetkeksi ja mietitään isossa kuvassa tätä koko suomalaista ruuantuotantoa. Vaikka meitä koitellaan, niin meidän aikamme tulee vielä. Nyt siis jokainen ruuantuottaja nostakoon sen leukansa pois rinnasta, oikaiskoot ryhtiään ja ylpeänä sanokoot: ”Olen suomalaisen ruuan tuottaja!”

Hankalista ajoista selvitään, kun osataan valmistautua asioihin hyvissä ajoin. Haasteita on turha piilotella, mutta niiden taakse on turha myös piiloutua. Tilaa/yritystä kannattaa ja suorastaan pitää kehittää erityisesti huonoina aikoina. Rahoituksista ym. on tietysti aina varmistuttava, mutta näinä aikoina ovat varmasti myös ns. ostajan markkinat. Turhia investointeja ei missään nimessä kannata tehdä, mutta investointeja yleensä ei kannata kuitenkaan heti totaalisesti tyrmätäkään. Aiemmassa blogissani kehotin eri tahoja antamaan enemmän konkreettisia vinkkejä kuinka näistä haasteista voidaan selvitä. Oma vinkkini tähän kirjoitukseen onkin nyt se, että rikkinäisillä koneilla ei kannata ajaa huononakaan aikana. Tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että olisi ostettava aina uusi kone, jos siihen ei tällaisena hetkenä yksinkertaisesti ole mahdollisuutta. Kannattaa kuitenkin selvittää paljonko esim. vanhan kylvölannoittimen tehdaskunnostus maksaisi, mikäli kone on oikeasti sen kunnostuksen tarpeessa. Varsinkin näin loppuvuoden aikana on kaikille oikein hyvää aikaa kunnostaa koneita seuraavaa sesonkia varten.

Kaikki kunnia Puolankaan, mutta yhtään ei haittaisi vaikka täällä Suomessa järjestettäisiin jossakin ensi vuonna optimismipäivätkin. Tapahtumapaikaksi sitten vaikka Orimattila, Oulu, Oulainen, Oripää, Orivesi tai Outokumpu ja esiintyjäksi joku paikallinen humppatrio, joka soittaa toistolla yltiöpositiivisia kappaleita ”Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän, kuinka onnellinen voikaan olla hän, joka täällä vain saa aina asustaa…”, ”Kyllä maalla on mukavaa…”, ”Käyn ahon laitaa…” tai vaikka ”Böndeboogie!”

Positiivisia ajatuksia haasteista huolimatta! Pessimistit on p*****stä!