Satovuosi jätti taas ainakin vähäksi aikaa muistelemista ja tällä kertaa luontoäidin tahtipuikkona oli sade.

Sademäärät vaihtelivat voimakkaasti eri puolilla Suomea, paikalliset sateet olivat rajuja jo kesällä ja elokuu oli yksinkertaisesti toivottoman märkä. Kuiva syys-lokakuu pelasti sen mitä pelastettavissa oli ja sato vaihteli katastrofista leveään hymyyn viljelyalueen ja viljeltävän kasvin mukaan. Erikoisen hyvin pärjäsi tänä vuonna sokerijuurikas, josta saatiin korjata runsas sato hyvissä olosuhteissa.

Kalkituksen kannalta vuodesta tulee lopulta edelliseen verrattuna hyvä. Tämän mahdollistivat routatalvi ja pitkä kuiva syksy, joka takasi onnistuneen sänkikalkituksen sateisesta elokuusta huolimatta. Peltojen pH-tavoitteen ja kasvukunnon kannalta olemme kalkitusmäärissä edelleen valtakunnassa liian alhaisella tasolla, mutta suunta on oikea. Toivottavasti tuottajahinnat piristyvät tulevana vuonna ja antavat kaivattua lisäpotkua koko elinkeinolle ja sitä kautta myös kalkitukselle.

Säiden puolesta talvikalkituskausi on käynnistynyt paikoin jopa erittäin hyvissä olosuhteissa. Maa on jäätynyt kantavaksi ja pieni lumipeite tasaa sopivasti levittäjän kulkua, olosuhteet ovat siis lähes yhtä hyvät kuin sänkikalkituksessa.

Nyt kannattaakin tarkistaa viljavuustutkimuksesta lohkojen kalkitustarve ja tilata kalkkikaupasta joululahja myös pellolle.