Lehmätkin paastoavat Israelissa ennen pääsiäistä
Tiesitkö, että Israelin lypsykarjatiloilla on maailman korkein keskituotos, lähes 12 000 kiloa? Kierros Taman Kibbutsilla, Dairy School of Israelissa, Nazaretin ja Golanin kukkuloiden viljelyksillä ja 350-550 lehmän robottitiloilla oli mielenkiintoinen kokemus.
Tiesitkö, että Israelin lypsykarjatiloilla on maailman korkein keskituotos, lähes 12 000 kiloa? Kierros Taman Kibbutsilla, Dairy School of Israelissa, Nazaretin ja Golanin kukkuloiden viljelyksillä ja 350-550 lehmän robottitiloilla oli mielenkiintoinen kokemus. Puhtaan veden riittävyys kuivassa ja kuumassa maassa on haaste, mutta silti lehmät käyvät suihkussa 5-7 kertaa päivässä. Lehmien makuualusta on möyhennettyä sontaa, mutta ne viihtyvät siinä erinomaisesti. Ruokinnassa maissisäilörehulla selvitään yli paastonajan. Soodan ja elävän hiivan seoksella pidetään lehmän pötsin toiminta kunnossa, kun karkearehun syönti vähenee.
Israelissa asuu noin 8 miljoonaa asukasta. Pääosa asukkaista on juutalaisia, joiden isovanhemmat ovat muuttaneet maahan joko 1900-luvun alkupuolella ideologisista syistä tai pakoon juutalaisvainoja 1930-luvulla. Pioneerijuutalaiset perustivat kibbutseja, joita tänä päivän on vajaat 270.
Alussa Kibbutsit olivat ideologisia demokraattisesti johdettuja yhteisöjä, joiden avulla asutettiin maa. Jäsenet tekivät päivätyönsä kibbutsissa ilman palkkaa, kibbutsi huolehti jäsenten tarpeesta ja vastasi jäsentensä terveydenhoidosta ja koulutuksesta. Nykyisin idealismi on hiipunut ja nuoret haluavat muuttaa yhteisöjä yksityiseen suuntaan. Liiketoiminnat on erotettu yhteisöstä. Jokainen osa-alue toimii omalla budjetillaan.
Kibbutsit ovat vuosikymmenten saatossa perustaneet useita teollisuuden aloja. Ne vastaavat lähes 10 prosentista Israelin teollisuustuotannosta. Pääalat ovat muovi- ja kumitavarat, elintarviketeollisuus, metalli- ja koneteollisuus sekä elektroniikka. Tama on yksi esimerkki menestyneistä Kibbutseista.
Kohti pohjoista
Maaseutukierroksemme alkoi, kun vuokrasimme auton ja suuntasimme pohjoiseen. Sunnuntaina tutustuimme Kibbutsi Dalian lampolaan, jossa lypsettiin yli tuhatta emolammasta, lisäksi kasvatettiin karitsat. Lypsyasema oli samankaltainen kuin lehmillä. Lampaat lypsetään kahdesti päivässä. Keskituotos on 500 kiloa vuodessa. Asemalla annettiin väkirehuseosta, jonka ansiosta lypsy houkuttelee lampaitakin. Väkirehu koostui maissista, ohrasta sekä rakeisesta valkuaisrehun ja kivennäisen seoksesta. Lampaat karitsoivat kolme kertaa kahdessa vuodessa. Lampaan maidosta tehty jogurtti ja juusto ovat tosi maukkaita. Dalialla on edullista majoitustilaa vierailijoita varten, joten yövyimme Kibbutsissa.
Taman teollisuus tuo Kibbutsille vaurautta
Taman Kibbutzi on perustettu laajalle suoalueelle vuonna 1924, kun joukko ennakkoluulottomia pioneereja perheineen muutti luvattuun maahan aloittamaan uuden elämän. Taman markkinointijohtaja Aviv Linn kertoi 91-vuotiaan isoisänsä olleen yksi ensimmäisistä asukeista, jotka aluksi asuivat teltoissa. Suoalueen hyttyset tartuttivat malariaa, jota pienet lapset eivät kestäneet, joten lapsia varten jouduttiin rakentamaan betoninen talo, jossa he viettivät hoitajan kanssa suurimman osan ajasta. Illalla lapset tapasivat hetken vanhempiaan, kunnes pimeän tullen heidät vietiin hyttysiä suojaan betonirakennukseen. Kesäisin polttava kuumuus ja arabeiden mustat vuohet olivat riesana. Jos viljelyksiä ei aidattu, söivät vuohet koko sadon. Nyt Taman Kibbutsi on tuottoisa liikeyritys, joka omistaa maatilan lisäksi Taman tehtaat. Taman paaliverkot ovat tunnettuja kaikkialla maailmassa korkeasta laadustaan.
Taman lypsykarja
Taman Kibbutsilla oli alun perin kolmen robotin navetta, joka oli Israelin ensimmäinen robottinavetta. Muutama vuosi sitten Taman Kibbutsi sai lisää kiintiötä, robotitkin alkoivat olla jo vanhoja, joten piti miettiä, miten edetään. Tama yhdisti voimansa Gazitin Kibbutsin kanssa ja rakensi tilat 550 lehmälle sekä vasikoille Gazitin alueelle. Uusi lypsyasema on 60 paikan karuselli, joten kapasiteettia riittää uusiin laajennuksiinkin. Vuosi sitten valmistunutta yksikköä meille esitteli Taman tilan entinen karjamestari Doron Shalem, joka toimii nykyisin managementjärjestelmiä tuottavan Afimilkin tuotekehityksessä.
Doron kertoi säädöksistä, jotka määräävät lehmien makuualueen tilaksi 20 neliötä/lehmä. Ympäristömääräyksien mukaan kaikki lehmien tilat pitää olla katettuja, koska sade ei saa päästä huuhtelemaan lantaa vesistöön tai pohjaveteen. Puhtaan veden rajallisuus on iso haaste. Lehmien makuualusta on kuivaa möyhennettyä sontaa. Kuiviketta ei käytetä. Makuuosastojen pinta muokataan päivittäin kultivaattorilla, jotta se pysyy kuivana. Tuulettimet ja ilmavirta edistää kuivumista. Sontapatteri saattaa olla vuosien ajan ilman tyhjennystä. Kun kompostin hinta on riittävä, voidaan se myydä viljelyksille. Lehmille sontapatteri on pehmeä ja mukava alusta. Hiertymiä ei näy.
Meillä ei onnistuisi tämä systeemi, sillä kosteus tekisi alustasta sotkun. Talven sadekaudella voi täälläkin kosteus lisääntyä, joka näkyy utaretulehdusten määrän kasvuna. Lehmien ruokinta perustuu appeeseen, joka tuodaan tilan ulkopuolelta ”rehutehtaasta”, joka on paikallinen rehusekoittamo. Kibbutsin omilla mailla viljellään arvokkaampia kasveja.
Dairy School of Israel
Gazitin käynnin jälkeen suunnistimme Nazaretin pohjoispuolelle tapaamaan Ofier Langeria, joka on Dairy School of Israelin perustaja. Ofier järjestää managementkoulutuksia, tilakäyntejä sekä räätälöityjä kursseja eri maiden ryhmille, jotka haluavat tutustua Israelin lypsykarjatalouteen. Ofier järjesti meillekin tilakäyntejä, rehukeskuskäynnin sekä tapaamisen ruokinta-asiantuntijan kanssa. Shimon Ofir luennoi Dairy Schoolin kursseilla. Saimme kuulla Shimonilta maidontuotannon haasteista ja lehmien ruokinnasta.
Israelissa on ankarat olosuhteet maidontuotannolle. Kesäaikana lämpötila nousee jopa yli 40 asteen. Kuivuuden vuoksi nurmirehujen tuotanto on vähäistä. Syksyllä kylvetty vehnäsäilörehu ja vehnäheinä ovat tärkeimmät karkearehut, koska ne hyödyntävät sadekauden kosteuden. Apilaa ja virnaa kasvatetaan myös jonkin verran talvikauden sateiden aikana. Sinimailasta kasvatetaan lähinnä vain pikkuvasikoille. Karkearehujakin joudutaan jonkin verran kastelemaan.
Maissisäilörehua tuotetaan sen verran, että selvitään paastonajasta, jolloin lehmien ruokintaan ei saa käyttää vehnää tai vehnäpohjaisia tuotteita. Uskonnollisten sääntöjen mukaan lehmätkään eivät saa syödä vehnää, näin ihmiset saavat paastonaikanakin syödä maitotuotteita. Nyt oli menossa siirtymäkausi vehnättömään ruokintaan, pääsiäisen jälkeen palataan jälleen vehnäsäilörehun ja vehnäperäisten rehujen käyttöön. Lehmien väkirehujen komponentit ovat käytännössä kaikki tuontitavaraa. Israelin kastelluilla viljelyksissä tuotetaan arvokkaampia kasveja. Koska karkearehuja on niukasti, väkirehujen osuus nousee ruokinnassa jopa yli 70 prosenttiin. Tästä iso osa on sivutuotteita, joilla pidetään tärkkelys hallinnassa.
Suurin haaste on lämpöstressin hallinta kesäaikaan, jollin tuotokset putoavat helposti 5-10 kiloa, maidon pitoisuudet laskevat ja tiinehtymistulokset jäävät heikoksi. Maan keskituotos on haasteista huolimatta noin 12 000 kiloa. Navetat ovat korkeita katoksia, joihin saadaan ilmavirta tehokkaiden tuulettimien avulla. Sen lisäksi lehmien viilennys suihkuilla aloitetaan yleensä jo huhtikuussa. Lypsyasemakarjoissa kokoomatilassa on suihkut, joilla lehmät viilennetään ennen lypsyä. Lehmiä käytetään suihkussa 5-7 kertaa päivässä. Robottikarjoissa on usein suihku robotille mennessä, tämä lisää kesäkaudella halukkuutta käydä lypsyllä hyvin usein. Sen lisäksi ruokintakäytävällä voi olla lisäksi sumukostutus, joka auttaa haihduttamaan lämpöä. Ruokinnassa käytetään soodan ja elävän hiivan seosta, jolla pidetään pötsin toiminta kunnossa, kun karkearehun syönti vähenee. Erityisesti helteellä hapanpötsin riski kasvaa. Suojattu rasva on yleistä lisäenergian lähteenä.
Yksityinen robottinavetta
Pääsimme tunnin verran aikataulusta myöhässä kohti illan viimeistä kohdetta, joka oli kahden lypsyrobotin yksityistila. Saavuimme harhailun jälkeen perille pimeässä, joten kuvia ei juuri saatu. Dafna ja Gilad Kremerin tila on harvinainen, sillä
Lehmien keskimaito on nyt noin 40 kiloa päivässä, kesällä se laskee jopa yli 10 kg, kun lämpötilat varjossa kohoavat 42 asteeseen. Robotilla annettaan täysrehua keskimäärin 5 kiloa. Enimmillään 8 kiloa. PMR tulee ulkopuolisesta rehukeskuksesta. Rehunvalmistajan kanssa keskustellaan tilan maitomäärästä ja pitoisuudesta ja se vaikuttaa rehun koostumukseen. PMR maksaa noin 6,5-7 euroa/lehmä/pv. PMR tuodaan kerran päivässä, tila jakaa puolet siitä myöhemmin. Hiehot poikivat 24 kuukauden iässä. Terveyshaasteena ovat utaretulehdukset etenkin talvella, jolloin kostealla säällä lehmien sontapeti ei kuivu riittävästi.
Israelissa edes tilan omistajat eivät saa juoda raakamaitoa vaan se pitää lain mukaan pastöroida, Dafna pastöroi maidon kuumentamalla sen kattilassa. Kremerin tilalta suunnistimme illan pimeydessä seuraavaan yöpymispaikkaan, joka oli Kibbutsi Degania.
Taateleiden keinosiemennystä
Aamulla saimme perusteellisen esittelyn Gedanian Kibbutsin toiminnasta, tutustuimme myös 400 lehmän navettaan. Oppaanamme toimi Kibbutsin jäsen Idan Ben Shalom, jonka isovanhemmat tulivat maahan Puolasta vuonna 1938 pakenemalla vainoja. Gedanian Kibbutsi on lähes 100 vuotta vanha, se on perustettu lähelle Galielan merta. Vesistöä kutsutaan mereksi vaikka se on järvi. Järvestä virtaa tunnettu joki kuolleelle merelle saakka. Jordanvirta ei tosi ollut niin vuolas kuin kuvittelimme. Pysähdyimme kuitenkin kastamaan varpaat veteen.
Gedania sijaitsee kolmen kilometrin päässä Golanin kukkuloista, joten se ei ole välttynyt vihollisten hyökkäyksiltä. 1948 itsenäistymisen jälkeen Israeliin hyökättiin monelta taholta. Muistomerkkinä pihamaalla on panssarivaunu, jonka Kibbutsin väki onnistui tuhoamaan. Tilan alueella on 20 pommisuojaa, joita on vuosien saatossa käytetty paljonkin. Yhteen suojaan mahtuu 30 henkeä. Syyrialaiset ja Egyptiläiset ovat olleet naapureista sotaisimpia.
Gedaniassa oli lääketeollisuuteen silikonimateriaalia tuottava tehdas, joka työllisti 1600 henkeä. Tehdas kuitenkin myytiin hiljattain. Myyntitulosta osa jaettiin jäsenille. Gedaniassa on jäseniä 165, keski-ikä on 68 vuotta. Ihmiset elävät kibbutseissa pitkään.
Gedaniassa maatilatalouden suurin tulo saadaan banaanista ja maidosta. Laajat banaaniviljelmät ovat aivan navetan vieressä, joten kompostoitunut lanta saadaan suoraan banaanien lannoitteeksi. Tilalla tuotetaan myös taateleita, avocadoja, oliiveita, manteleita, mangoja ja sitrushedelmiä. Saimme perehtyä taateleiden ”keinosiemennykseen”, sillä satotaso jää liian pieneksi luonnollisella hedelmöityksellä. Koiraspuista kerätään kukinnot, jotka kuivataan tuulettimella varustetussa huoneessa. Kuivista kukinnoista ravistetaan siitepöly pois. Kuiva siitepöly sekoitetaan talkin kanssa juoksevaksi jauheeksi. Tämä jauhe annostellaan muoviputkiloista suoraan jokaiseen naaraskukintoon.
Taatelikoiraspuiden kukat kuivataan, niiden siitepöly sekoitetaan talkin kanssa juoksevaksi jauheeksi
Kaikki viljelykset kastellaan, muuten ei saada satoa, myös vehnää kastellaan. Banaanit ovat harson alla. Tämä vähentää haihtumista ja samalla saadaan tuulen suoja ja paremmat banaanit. Banaani ei pidä kylmästä. Jos lämpö laskee kahteen asteeseen talvella, banaani kärsii.
Lehmät lypsetään 2x16 rinnakkaislypsyasemalla kolme kertaa päivässä. Kolmesti lypsy on tyypillistä Israelin korkeatuottoisissa karjoissa. Keskituotos on 11 600 kiloa. Talvella keskimaito on 40, kesällä 30 kiloa. Gedaniassa on useita thaimaalaisia lypsäjiä. Thaimaalaiset saavat viisumin viideksi vuodeksi, jonka jälkeen he joutuva poistumaan maasta. Gedania oli poikkeus käymiemme tilojen joukossa, sillä ape tehtiin itse. Karkearehut saatiin omilta pelloilta, mutta jauheinen väkirehuseos tuli valmiina.
Rehusekoittamo Golanin kukkuloilla
Aamun tilakierroksen jälkeen Ofier poimi meidät kyytiinsä rehusekoittamokäyntiä varten. Saimme vaihteeksi ihailla maisemia, kun ei tarvinnut keskittyä ajamiseen tai navigointiin. Ajoimme Galilea meren itäreunaa, josta oli esteetön näkymä järvelle. Toisella puolella kohosivat Golanin kukkulat, jonne tie alkoi vähitellen nousta. Golanilla tienvarsissa oli isot alueet aidattu piikkilangoilla ja niissä oli kieltokyltit, ettei tieltä saa poistua, sillä alue on edelleen miinoitettu. Miinojen seassa mutkitteleva tie johdatti meidät Josef Ben Orenin johtamaan rehusekoittamoon.
Josef suunnittelee myös tehtaan reseptit. ”Tehtaan” asiakkaana on 40 tilaa, yhteensä 10 000 lehmää, joille laitoksessa tehdään päivittäin kaksi apesatsia. Ensimmäiset viedään aamulla kello neljä, toinen satsi iltapäivällä. Pöytä ei saa päästä tyhjentymään toimitusten välillä. Tavoite on, että putsattavaa olisi 0,5 kg /lehmä. Jämä viedään yli vuoden ikäisille hiehoille. Kuski seuraa, että apesatsi riittää. Jos pöytä on tyhjä kuskin mennessä, lisätään määrää. Kaukaisin tila on 60 km päässä. Sekoittamolla on neljä kuorma-autoa, joilla ape viedään tiloille. Suurin vetää 17 tn, pienin lähialueen kuljetuksille on alle 10 tn. Sekoittamolla on kolme siloking-apevaunua. Vaunut sekoittavat appeen ja purkavat sen kasaan kuorma-autojen lastauskatokseen. Appeen kuiva-ainepitoisuus on 62-63 %, näin vettä ei jouduta kuljettamaan pitkiä matkoja. Helteellä ape myös säilyy paremmin, kun se on kuivaa. Yllättävän vähän se siihen nähden lajittui. Karkearehu on lyhyttä silppua ja väkirehun osuus on korkea.
Käytännössä seoksia on kolmen sorttisia: lypsylehmille, umpilehmille ja hiehoille. Robottitiloille tehdään vielä erikseen PMR, jota täydennetään täysrehulla, jonka paikallinen rehutehdas valmistaa. Josef suunnittelee robottirehun reseptin, jotta se sopii PMR:n rinnalle. Sekoittamo tekee karkearehut useisiin laakasiiloihin. Viljelyalaa on 700 hehtaaria. Vehnäsäilörehu sekä vehnäheinä ovat tärkeimpiä karkearehuja, maissisäilörehua tarvitaan paastonajan ruokintaan, sitä täydennetään hieman virnalla tai apilalla. Sinimailasta ja virnaa on vasikoita varten. Vanhemmille hiehoille annetaan puuvillanolkea, joka on tosi karkeaa tikkua, joka pitää silputa etukäteen hyvin pieneksi, jotta sitä voi syöttää. Hiehoille voidaan antaa valkuaisrehuksi myös fermentoitunutta kananpaskaa, jonka valkuaispitoisuus on korkea. Lehmille sitä ei saa syöttää. Viljat ja muut väkirehukomponentit sekoittamo ostaa maahantuojalta.
Ape on erittäin monipuolista verrattuna meidän ruokintoihin. Se on suunniteltu lehmille joiden kesimaito on 42 kiloa ja sitä syötetään ihan kaikille. Karkearehun osuus on noin 30 % kuiva-aineesta. Tärkkelystä max 5 kg/lehmä. Appeen keskimääräinen päiväannoksen hinta on 8,75 €/lehmä. Appeen valkuainen 16.6 % kuiva-aineesta, karkearehun NDF 18,6, tärkkelys 24,8 , Ca/P 1,8, rasva 4,9 % energia 1,77.
Brasiliasta Mesilotiin
Mesilotin Kibutsiin rakennettiin uusi navetta vuonna 2016. Nyt tilalla on 350 lehmää, mutta tulevaisuudessa lehmämäärä voi nousta 600-700:aan, jos kiintiötä saadaan lisää. Israelissakin pohditaan kiintiöiden lopettamista, kun maitolakia uudistetaan vuonna 2019. Tilat toivovat niiden jatkuvan.
Israelissa maidon hinta on säännöstelty siten, että rehujen hintojen muutos vaikuttaa maidon hintaan. Tavoite on, että maidontuottaja pärjää. Maailmanmarkkinahinnat vaikuttavat väkirehujen hintaan, koska väkirehut pääosin tuodaan maahan. Karkearehujen hintaan vaikuttaa sademäärä, sillä kuivana vuonna sato on olematon. Maidon hinta on noin 40 s/litra. Kesällä maksetaan enemmän, koska tuotokset alenevat kuumuden vuoksi ja maidon kulutus kuitenkin kasvaa kylmien maitojuomien vuoksi.
Tilalla on Afimilkin managementohjelma käytössä ja kaikki kiimantarkkailu perustuu nilkkapannassa olevaan aktiivisuusmittaukseen sekä hiehoilla että lehmillä. Tietoa kerätään maidon tuotoksen lisäksi pitoisuuksista, elopainosta, maidon sähkönjohtavuudesta. Datan perusteella päätellään ketoosin ja hapanötsin riski sekä mahdolliset tulehdukset. Elopaino mitataan jokaisen lypsyn jälkeen ja rekisteröidään tietokoneelle. Painon kehitystä käytetään arvioimaan sopivaa siemennysaikaa. Eduardo aloittaa nykyisin siemennykset 60 päivää poikimisesta.
Lehmät lypsetään kolme kertaa vuorokaudessa 2x14 kalaruotoasemalla. Kokoomatilassa on kumimatto alustana. Tavoitteena on minimoida seisoskelu betonin päällä. Sontapohjainen makuualusta on pehmeä ja lehmillä ei näy hiertymiä. Sorkkaongelmatkin ovat vähäisiä.
Karkearehuissa on matala kalium- ja kalsiumpitoisuus, joten piilevä poikimahalvaus ei ole ongelma kuten yleensä. Poikimisen jälkeen on kuitenkin tavallista, että lehmillä on piilevää ketoosia, jolloin niille annetaan propyleeniglykolia 3 päivän ajan 3 dl päivässä. Noin kuukauden kuluessa poikimisesta lehmille tulee usein toisen kerran ketoosin oireita, kun herumishuiput lähenevät. Tämä voidaan havaita Afimilkin hälytyksen perusteella. Afmilkin hälyttäessä hapanpötsin riskistä ruokintaan lisätään enemmän soodaa.
Kirjoittaja on Raisioagron naudanrehujen kehityspäällikkö Merja Holma, joka osallistui Raisioagron tuoteryhmäpäällikkö Päivi Volannon kanssa viikolla 12 Israenlin Tel Avivissa pidettävään ravitsemusseminaariin, jossa pohdittiin ajankohtaisia eläinten ravitsemukseen liittyviä teemoja. Lisäksi he tutustuivat alueen maatalouteen sekä lypsykarjatiloihin.
Dairy School of Israel
Ofier Langer on Dairy School of Israelin perustaja. Koulu järjestää managementkoulutuksia, tilakäyntejä sekä räätälöityjä kursseja eri maiden ryhmille, jotka haluavat tutustua Israelin lypsykarjatalouteen. Koulun sähköposti: [email protected] koulun nettisivut löytyvät osoitteesta www.dairyschool.co.il
Kommentit