Jukka Hollo
02.05.17

Uudet lajikkeet, uudet kujeet

Sato muodostuu kasvukaudella lajikkeen, ympäristön ja viljelytoimenpiteiden yhteisvaikutuksesta. Osaammeko tehdä päätökset niin, että sadon määrä sekä laatu ilmenevät parhaimmillaan

Sato muodostuu kasvukaudella lajikkeen, ympäristön ja viljelytoimenpiteiden yhteisvaikutuksesta. Osaammeko tehdä päätökset niin, että sadon määrä sekä laatu ilmenevät parhaimmillaan? Onko meillä tarkkoja tietoja siitä, miten viljelytoimenpiteet vaikuttavat eri lajikkeisiin ja voiko eri tekijöiden yhteisvaikutus joskus olla aivan ratkaiseva?

Useimmissa tapauksissa järkeilemme asiat yleisten totuuksien perusteella. Heikkokortinen lajike sietää vähemmän typpilannoitusta ja vaatii kasvunsäädekäsittelyn. Myöhäisellä lajikkeella runsas typpilannoitus viivästyttää tuleentumista. Taudinarka lajike vaatii tautien torjunnan. Paljon tehdään toki kokeita, joissa lajike sinänsä on yksi tekijä ja se antaa siten arvokasta tietoa. Käytännössä viljelyssä tehdään monia valintoja ja päätöksiä, mutta hyvän lopputuloksen saavuttamiseen tarvitaan myös pelisilmää.

Uudet lajikkeet ovat yleensä satoisampia ja lajikekokeessa mitataan nimenomaan lajikkeen perinnöllistä satoisuutta verrattuna muihin lajikkeisiin. Yara on tutkinut Kotkaniemessä kahden erittäin satoisan uutuuslajikkeen lannoitusta. Lajikkeet ovat RGT Planet kaksitahoinen ohra ja KWS Mistral kevätvehnä. Tulosten perusteella suhteellisen runsaalla ja jaetulla typpilannoituksella nämä lajikkeet saadaan täyteen kukoistukseensa. Molemmat uutuudet ovat korrenlujia eikä niiden kasvuaikakaan ole myöhäisimpiä. Viljelemällä perinnöllisesti satoisia lajikkeita riittävän voimaperäisesti voidaan satotasoa nostaa ja samalla ylittää reilusti se taso, jolla viljely on taloudellisesti kannattavaa matalassakin hintatilanteessa.

Ruotsalaiset tutkivat äskettäin tähkäluvun, jyväluvun ja jyväkoon lajikekohtaisia eroja. Tutkimus tehtiin syysvehnän lajikekokeissa kolmena vuonna ja erot kuvastavat lajikkeiden perinnöllisiä sadonmuodostuksen eroja. Tulosten perusteella oli mahdollista luokitella lajikkeet eri luokkiin: ”paljon jyviä tähkässä”, ”runsaasti versova” tai ”jyväntäyttäjä”. Meilläkin viljelyssä oleva Olivin-lajike luokiteltiin ”paljon jyviä tähkässä” -lajikkeeksi ja Ellvis-lajike ”runsaasti versova” -lajikkeeksi. Oleellista runsaan sadon kannalta oli, että jyviä pitää saada kehittymään runsaasti pinta-alayksikköä kohti. Riippumatta tavasta, millä jyvät muodostuvat, on tärkeää, että kesäkuussa ja heinäkuun alussa typpi ei rajoita jyvien muodostumista tai typenpuute tai muut tekijät aiheuta jyväluvun liiallista pienentymistä tähkässä. Ruotsalaisten ansioksi on luettava oivaltavasti toteutettu ja analysoitu tutkimus, joka tarjoaa uutta näkökulmaa viljelyyn ja lajikkeisiin. Kukapa tietää, vaikka tulevaisuudessa tällainen tieto kuuluisi lajikekokeiden vakiotuloksiin.

Tietoa, taitoa ja pelisilmää kylvöihin!

Kommentit

Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja