Nykyisin lähes kaikki hernelajikkeet ovat puolilehdettömiä. Tämä hernetyyppi on valloittanut markkinat 80-luvulta lähtien. Puoluelehdettömän herneen korren ympäri muodostuu lehtiä, joiden juuresta kasvaviin haaroihin kehittyivät ennen lehdykät, mutta nyt nämä lehdet ovat muuttuneet kärhiksi.

Kärhet tarttuvat voimakkaasti toisiinsa ja viereisten kasvien varsiin. Näin muodostuu varsin tukeva kasvuton rakenne, joka on parahimmillaan heinäkuun loppupuolella. Jos silloin on hernepellon laidassa ja liikuttaa voimakkaasti kasvustoa liike siirtyy yhtenäisen rakenteen ansiosta lähes toiseen päähän peltoa. Merkille pantavaa on, että herneiden satoisuus on lisääntynyt nopeasti viime vuosina. Lehdettömyydestä huolimatta kasvusto pystyy yhteyttämään kokonaisuutena paremmin kuin lehdellisen herneen kasvustot. Kaiken lisäksi typen sitominen vie energiaa. Puolilehdettömässä kasvustossa valo pääsee syvemmälle ja kaikki kasvin vihreät osat toimivat yhteyttävänä pintana. Lehdelliset herneet yleensä lakoontuivat aikaisin ja vain ylöspäin näkyvät pinnat pystyvät yhteyttämään.

Herneen varsi on rento ja voimakkaiden kärhien avulla kasvuton lakoontumisherkkyyttä on pystytty parantamaan oleellisesti. Tarina on lähes täydellinen mutta se ei ole koko totuus. Tätä on kuvannut Luken tutkija ja maanviljelijä Heikki Jalli osuvasti. Hänen mukaansa uusien lajikkeiden kasvuston rakenne on selvästi parantunut, mutta harmin paikka on, että kasvusto on aina painunut maata vasten juuri puintia edeltävänä yönä. Tässä on kysymys siitä, että sadon alkaessa painaa, kärhien muodostama rakenne on kovilla ja kasvusto painuu maata kohden tuleentumisen edetessä. Satoisimpien lajikkeiden hehtaarisadot ylittävät viisi tonnia.

Ratkaisuksi on haettu kasvinsuojelua. Tulevina vuosina tullaan kokeilemaan kasvitautien ja kasvusääteiden vaikutusta. Saataisiinko herneen vartta vahvistettua ja ovatko taudit mahdollisesti syynä rakenteen heikkenemisessä. Lajikekehitys on myös mennyt eteenpäin. Esimerkiksi Tilasiemenen edustama Astronaute lajike on satoisin herne, mutta sitä on ollut helppo puida. Kasvuston ja maan väliin jää pieni ilmatila ja vaikka Astronaute kuten kaikkien muutkin satoisat hernelajikkeet painuvat maata kohden tuleentuessa, pieni ilmatila merkitsee paljon loppumetreillä.

Lämpimiä ilmoja odotellessa.