Luin erittäin mielenkiintoisen puista kertovan kirjan (Peter Wohlleben:Puiden salattu elämä, Gummerus 2016), jossa tuotiin hienosti esille maaperän monipuolisen pieneliöstön merkitystä puiden kasvuun ja elämään. Hyvinvoiva metsä on useiden eri puulajien muodostama yhteisö. Puut voivat olla yhteydessä keskenään juuriston välityksellä ja jopa siirtää ravinteita toisilleen juurien kautta. Väitetään, että ainakin saman puulajin yksilöt pystyisivät ruokkimaan toisiaan juuriston välityksellä. Tällä selitetään ilmiö, että näennäisesti pitkään kuollut kantokin voi tuottaa uutta kasvua, vaikka sillä ei ole minkäänlaista lehtivihreää, jolla tuottaa ravintoaineita kasvuun. Puut kuten muutkaan kasvit eivät pysty kasvamaan ilman lehtivihreää, joka yhteyttää sokereita auringonvalon energian avulla vedestä ja ilman hiilidioksiinista tuottaen samalla happea ilmakehään. Ja sehän on elintärkeää meille ihmisillekin.

Puiden hyvinvoinnin kannalta Wohllebenin kirjassa arvoon arvaamattomaan nousevat maassa elävät pieneliöt ja juurisienet. Kourallisessa metsämaata on pieneliöitä enemmän kuin maapallolla ihmisiä ja yhdessä teelusikallisessa maata voi olla useita kilometrejä sienirihmastoa. Ihmeellistä! Pieneliöt ja sienet eivät kuitenkaan ilman puita pärjää, koska ne eivät pysty lehtivihreän puuttuessa yhteyttämään sokereita. Yhteistoimintaa tarvitaan. Puut yhteyttävät sokereita, joita ne kuljettavat juuristoon. Siellä puu luovuttaa sokereita juurisienille ja pieneliöille. Vastalahjaksi puu saa pieneliöiden ja sienten kautta maasta ravinteita, joita se välttämättä tarvitsee. Sienet voivat jopa tunkeutua puiden juurten sisään ja näin lisätä moninkertaisesti puun omien juurien imeytymispinta-alaa ja siten veden sekä ravinteiden saantia. Wohlleben kirjoittaa, että sienirihmastot toimivat myös puiden tiedonsiirtoverkostona. Puut ilmeisesti pystyvät kommunikoimaan toistensa kanssa rihmastojen välityksellä. Väitetään, että puut voivat siirtää informaatiota taudeista toisilleen ja siten vielä terveet yksilöt pystyvät parantamaan vastustuskykyään tauteja vastaan. Uskomatonta yhteispeliä, eikö totta?

Hämmästyttävän samantapaisia havaintoja peltomaassa tapahtuvasta eliöiden ja sienijuurien yhteistoiminnasta kuulin australialaisen tohtorin, Christine Jonesin, kertomana kesäisessä seminaarissa. Myös peltomaassa kasvien, monipuolisen pieneliöarmeijan ja sienijuurten yhteistoiminta on tärkeää. Aivan kuten puilla, myös peltokasvien ravinnon ja veden saanti paranee, mikä useimmiten näkyy parempina satoina ja terveempinä kasvustoina. Myös monipuolinen kasviseos parantaa satoa monokulttuuriin verrattuna, koska eri kasveilla on erilainen juuristo ja ne käyttävät maan resursseja eri tavoin. Aina kasvit eivät siis vain kilpaile keskenään, vaan jopa auttavat toisiaan. Esimerkiksi nurmisadot ovat seoskasvustoissa olleet jopa 1,7 kertaa suurempia kuin puhdaskasvustoissa. Kaikki kasvit eivät välttämättä ’siedä’ toisiaan, joten sadon ja ruokinnallisen laadun kannalta optimaalisten nurmilajikeyhdistelmien tutkimisessa on varmasti vielä paljon tehtävää.

Kasvit siis tarvitsevat monipuolisen maan pieneliöstön ja juurisienet. Nämä kasvien pienet apulaiset eivät kuitenkaan yleensä siedä voimakasta lannoitusta, tautiaineiden käyttöä eikä liiallista maan muokkausta. Pieneliöt elävät hyvin paikallisesti. Monikaan niistä ei liiku neliötä suuremmalla alueella elämänsä aikana. Jos populaatio tuhotaan väärillä viljelytoimenpiteillä, heikentää se maan kasvukuntoa. Monissa lannoituskokeissa tosin on nähty, että runsaskin, yli nykyisten typpilisäysrajojen ylittävä typen lisääminen nurmille parantaa satoa ja on kannattavaa. Kokeet on kuitenkin usein tehty puhdaskasvustoilla. Seoskasvustossa tilanne voi olla toinen, koska kaikki kasvit eivät hyödy samalla tavalla typen lisäyksistä. Oma havaintomme käytännön tilatason lannoitusseurannoista on ollut, että liiallinen typen käyttö ei paranna sadon määrää vaan päinvastoin satotaso pienenee eikä sadon laatu ole rehua syövän eläimen kannalta paras mahdollinen. Suosituksia suurempi typen käyttö heikentää myös kannattavuutta. Pidetään huoli myös maan pieneliöistä ja annetaan niiden tehdä töitä puolestamme, niin varmistamme hyvän ja laadukkaan sadon pienemmin panoksin. Yhdessä kaikki sujuu paremmin.

PS: Suosittelen Wohllebenin kirjan lukemista. Luettuaan, katsoo metsää uudenlaisin silmin.