Olet täällä

Hevoselle heinää, mutta minkälaista?

Ruokinnalla on suuri vaikutus hevosen terveyteen, kasvuun ja suorituskykyyn. Erilaiset heinät muodostavat tavallisesti valtavan suuren osan päivittäisestä ruokinnasta, mutta niiden sisältämiä ravintoaineita ei välttämättä analysoida, jolloin hevosen terveydelle tärkeimpien ravintoaineiden ja tarvittavien kivennäisten ja väkirehujen todellista tarvetta on lähes mahdoton tietää.

Karkearehulla on väliä

Karkearehu, eli yleensä kuiva heinä tai esikuivattu säilöheinä, muodostavat valtaosan hevosen ruokavaliosta. Tavallisesti karkearehun osuus ruokinnasta on vähintään 75 %, mutta vaihtelua on runsaasti. Silti turhan harvoin heinän sisältämiä ravintoaineita analysoidaan.

Aistinvaraisesti heinää voidaan analysoida haistelemalla ja tunnustelemalla ja siten voidaan arvioida muun muassa sen hygieenista laatua eli hometta ja kortisuutta, eli sulavuutta. Aistinvarainen arvio on kuitenkin aina vain suuntaa-antava, eikä kerro heinän todellisista ravintoaineista juurikaan.

Samaan aikaan väkirehuja ja kivennäisiä voidaan vertailla usein varsin suurella hartaudella, vaikka niiden osuus ruokinnasta on hyvin pieni. Väkirehujen tehtävä onkin täydentää ruokinnan kokonaisuus karkearehun arvojen pohjalta siten, että jokaisen hevosen ruokinta saadaan optimoitua juuri kyseiselle hevoselle parhaalla mahdollisella tavalla.

Jotta ruokintaa voidaan suunnitella ja täydentää hevosen hyvinvointia ja terveyttä tukevalla tavalla, on karkearehun analysointi ja ravintoarvojen laskeminen välttämätöntä. Kaksi keskenään saman näköistä heinää voivat tarjota hyvin erilaisen ravintoaineiden kirjon.

Terveen hevosen tärkeimmät ravintoaineet

Heinäanalyysistä saa halutessaan valtavan määrän tietoa. Tämän pohjalta ruokintaa voidaan suunnitella tarkasti silloin, kun heinää saadaan samalta lohkolta suuri erä, mutta tärkeimpien ravintoaineiden osalta ruokintaa on syytä tarkastella useamminkin.

Hevosen saama energiamäärä, sulava raakavalkuainen ja aminohapot sekä tärkeimmät kivennäisaineet ovat ruokinnan peruspilareita, joiden määrä on syytä tarkistaa useammin ja samalla suhteuttaa se hevosen yksilölliseen tarpeeseen. Yksilölliseen tarpeeseen vaikuttavat muun muassa hevosen ikä, koko ja käyttötarkoitus. Varsasta vaariin hevosen fysiologiset tarpeet muuttuvat samalla kun hevosen elimistö käy läpi muutoksia.

Varsan ja nuoren hevosen kasvaessa sen luusto ja lihakset kehittyvät ja vaativat erilaisen kivennäisten koostumuksen kuin saman kokoinen aikuinen poni. Kilpahevonen menettää runsaasti elektrolyyttejä ja rakentaa lihasmassaansa, kun taas eläkeläishevosen ruoansulatuselimistö, hampaat ja lämmönsäätely muuttuvat. Lisäksi jokainen hevonen itsessään on yksilö ja näihin erilaisiin tarpeisiin tulisi ruokinnalla vastata.

Liiallinen energiamäärä näkyy luonnollisesti hevosen lihomisena, mikä voi pitkällä aikavälillä altistaa erilaisiin aineenvaihdunnan toimintaan liittyviin sairauksiin, kuten kaviokuumeeseen tai hevosen metaboliseen oireyhtymään. Vastaavasti liian pieni energiamäärä suhteessa liikuntaan ja hevosen elintoimintojen tarpeisiin aiheuttaa laihtumista ja suorituskyvyn laskua.

Valkuainen on ennen kaikkea lihasten rakennusaine. Pelkästään riittävä raakavalkuainen ei takaa hyvää valkuaispohjaa kasvaville nuorille, imettäville tammoille tai urheiluhevosille, joiden valkuaisentarve on suurempi. Riittävä sulavan raakavalkuaisen määrä ja hyvien aminohappojen, hevosella ennen kaikkea lysiinin, määrä on syytä varmistaa.

Valkuaisarvoiltaan heikkoa karkearehua on suhteellisen helppoa korjata tarvittaessa väkirehuilla, kuten Norra Pure Alfa –sinimailasella tai Norra Pure Protein –valkuaistiivisteellä.

Kivennäisten merkitys ja tasapaino

Kalsium ja fosfori ovat määriltään merkittävimpiä ja ruokinnan suunnittelussa tärkeimpiä kivennäisiä. Niillä on monia tehtäviä ja niiden tarve vaihtelee hevosesta riippuen. Tietämättä heinän sisältämiä kivennäisaineita, on ruokinnan tarkka suunnittelu vaikeaa ja jopa mahdotonta. Kalsiumin ja fosforin määrän vaihdellessa, voi lopputulos olla hyvinkin erilainen. Esimerkkinä 550 kiloinen urheiluhevonen, joka tilanteesta riippuen syö joko kalsiumpitoisuudeltaan korkeaa ja fosforimääriltään matalaa tai kalsiumarvoiltaan niukkaa ja fosforipitoisuuksiltaan korkeampaa esikuivattua säilöheinää, saa hyvin erilaisen määrän näitä tärkeitä kivennäisaineita.

Viljat ja leseet sisältävät runsaasti fosforia, mitä on hyvä täydentää kalsiumpitoisella kivennäisellä. Riippuen karkearehun sisältämistä arvoista voi lopputulos olla hyvinkin erilainen. Norra Menu –laskurilla laskettuna nähdään, että Ca:P –suhde voi vaihdella reilusti. Laskurissa käytetyn heinän arvot ovat identtiset lukuun ottamatta kalsiumia ja fosforia, joiden pitoisuudet ovat ensimmäisessä esimerkissä 4 ja 1,5 g/kg ka ja jälkimmäisessä 3 ja 2,5 g/kg ka. Ruokinnan pysyessä muuten samankaltaisena, muuttuvat näiden kivennäisten keskinäiset suhteet ensimmäisen esimerkin suhdeluvun ollessa korkea 2:6 ja toisen hyvä 1.7.

Karkearehun pitoisuksien johdosta kalsiumin määrä suhteessa fosforiin on liian korkea ja fosforia hevonen saa kaiken kaikkiaan liian vähän.

Identtisellä ruokinnalla, mutta erilaisilla karkearehun kalsium- ja fosforiarvoilla ruokinta on tasapainossa.

Kalsium ja fosfori – yhdessä ja erikseen

Kalsium ja fosfori toimivat hevosen elimistössä sekä yhdessä että erikseen. Yksi tärkeimmistä tehtävistä näillä kivennäisaineilla on toimia luustossa apatiittiyhdisteenä, mikä on kovan ja kestävän luuston pohja. Luustossa kalsiumia on suhteessa fosforiin noin 2:1 ja muissa kudoksissa hieman vähemmän. Jotta hevonen pysty hyödyntämään sekä kalsiumin että fosforin omien kudostensa rakennusaineeksi, tulee näitä saada oikeassa suhteessa toisiinsa nähden.

Ensimmäisessä esimerkissä kalsiumin määrä on turhan korkea suhteessa fosforiin, minkä johdosta fosforin imeytyminen heikkenee ja sen määrällinen tarve kasvaa. Epäsuhta näiden kahden välillä voi johtaa nuoren hevosen luuston kasvun ongelmiin ja aikuisellakin hevosella johtaa luuston haurastumiseen.

Tilanteen ollessa päinvastainen, eli heinän sisältäessä runsaasti fosforia ja vain vähän kalsiumia, pyrkisi hevonen tällöinkin tasoittamaan tilannetta purkamalla kalsiumia omista kudoksistaan ja heikentämällä fosforin imeytymistä. Myös tässä tilanteessa pitkään jatkuva epätasapaino voi aiheuttaa häiriöitä luuston kasvussa ja kestävyydessä.

Ruoki hevosesi hyvinvointia

Oikein suunniteltu ja monipuolinen ruokinta yhdessä tarkoituksenmukaisen liikunnan ja harjoittelun kanssa tukee hevosen terveyttä ja hyvinvointia ja voi lisätä hevosen kestävyyttä ja käyttövuosia. Hyvin laaja väkirehujen kirjo tarjoaa varmasti oikeat vaihtoehdot jokaiselle hevoselle, kun sen valinnassa huomioidaan hevosen omat tarpeet ja suomalaisessa maaperässä kasvaneen karkearehun sisältämät ravintoaineet.

Norra hevosrehujen taustalla on Raisioagron 70-vuotinen kokemus eläinten ruokinnasta sekä viljelyosaamisesta. Tiedämme tarkkaan, millaista heinää Suomen maaperä tuottaa ja osaamme suunnitella sen oheen sopivat rehut. Norra Menu on maksuton ruokinnan suunnitteluohjelma kaikille hevosen omistajille. Norra hevosrehuja valmistetaan Suomessa, Kouvolan tehtaalla.

Lisätietoja hevosten ruokinnasta, Norra Menu –ruokintalaskurista sekä Norra hevosrehuista löydät täältä.

Raisioagron kevään kampanja ”Poni, onko sinusta tullut pullukka” alkaa helmikuussa. Lisätietoa Raisioagron nettisivuilta sekä Norra hevosrehut –Facebook-sivulta.

Kommentit

pollelle heinää

Niin. pitääkö olla karkeea vaiko pehmeää,kortista vai lehtevää,onko luomuheinä hyvä myöhään korjattuna ,kun siinä on tuota juuriheinää ja erittäin karkeaakin pääosin ,vaiko juuri tähkälle tuleva luomu heinä ilman apilaa.