Minna Oravuo
23.03.18

Miten valita oikea kauralajike?

Kauramyllärin näkökulmasta parasta kauraa on kauniin vaalea, suurijyväinen, ohutkuorinen ja tasakokoinen kauraerä. Siitä tulee parasta hiutaletta, saanto on hyvä ja hävikki pieni. Viljelijä puolestaan etsii lajiketta, josta saa parhaan sadon ja taloudellisen tuloksen. Valinta tuottaa päänvaivaa.

Kauramyllärin näkökulmasta parasta kauraa on kauniin vaalea, suurijyväinen, ohutkuorinen ja tasakokoinen kauraerä. Siitä tulee parasta hiutaletta, saanto on hyvä ja hävikki pieni. Viljelijä puolestaan etsii lajiketta, josta saa parhaan sadon ja taloudellisen tuloksen. Valinta tuottaa päänvaivaa.

Kauran, kuten muidenkin kevätviljojen, osalta kauhistellaan viljelyssä olevaa suurta lajikekirjoa. Mavin tietojen mukaan viime kesänä viljelyssä oli yli 60 kauralajiketta. Näistä 14 lajiketta ylitti 10 000 hehtaarin alan ja yhteensä näiden 14 lajikkeen ala oli 73 prosenttia koko kaura-alasta.

Myös Nokian myllyllä lajikkeiden kirjo näkyy. Syksyn ja talven aikana viljalaboratoriossa on analysoitu yli 38 eri kauralajikkeen näytteitä. Mylläri ei niinkään huomioi lajikkeita, kunhan laatukriteerit ovat käytettävässä erässä kohdallaan. Näin saadaan Elovena-tuotteisiin parasta raaka-ainetta.

Ostajan, puhumattakaan viljelijän, näkökulmasta lajike-asia ei ole ollenkaan samantekevä. Viljan ostajan tehtävä on hankkia myllyyn juuri sopivaa laatua, mutta samalla löytää sellaisia lajikkeita, joissa viljelijänkin onnistuminen varmistuu. Lajikekuvaukset ja viljelykokemukset kertovat missä lajikkeissa nämä laatuvaatimukset tulevat täytetyksi juuri minun pelloillani ja mistä saan parhaan sadon ja taloudellisen tuloksen.

Virallisen testauksen erot tasoittuvat käytännön viljelyssä

Virallisten lajikekokeiden tuloksissa lajikkeet asettuvat paremmuusjärjestykseen. Järjestys on aina vähän erilainen, riippuen vertailtavasta ominaisuudesta. Ei ole lajiketta, joka olisi kaikilla osa-alueilla ykkönen, mutta on lajikkeita, jotka ovat useiden ominaisuuksien osalta top-5:ssa.

Käytännön viljelyssä erot tasoittuvat. Mitä laajemmalle alueelle tai erilaisimmille peltolohkoille lajikkeen viljely laajenee, sitä suuremmaksi muuttuvat erot koetuloksiin. Myös kasvukauden olosuhteista riippuen satoerot tasoittuvat. Selvää kuitenkin on, että uudet lajikkeet sisältävät suurimman satopotentiaalin ja parhaat onnistumisen mahdollisuudet.

Hometoksiinien hallintaa lajikevalinnalla

Vuosi sitten kauralajikkeiden hometoksiinierot nousivat keskusteluun. Keskustelu johti massavertailuun ja VYR:n lajikesuosituslistaan. Kuten monesti on todettu, kestävää lajiketta ei ole, mutta lajikkeilla tuntuu olevan alttiuden suhteen suuria eroja. Kaikissa lajikkeissa on eriä, joissa hometoksiinipitoisuudet ovat liian korkeita, mutta vastaavasti alttiista lajikkeista löytyy myllykelpoisia eriä.

Hometoksiiniriskin hallinnan näkökulmasta lajikkeen alttius kannattaa huomioida. Tärkein hallintakeino on valita lajike, jossa alttius näyttää olevan pieni. Toinen hyvin suositeltava hallintakeino on viljellä kahta eri kauralajiketta, hieman aikaisempaa ja hieman myöhäisempää. Eri lajikkeiden kehitysrytmi on erilainen, joten kukinta-aikaan ajoittuva toksiinien muodostumisriski pienenee koko kauran tuotannon suhteen. Eriaikainen valmistuminen voi helpottaa myös puintiajan työkiireiden jaksottamista.

Siis mikä kauralajike viljelyyn ensi kesänä?

Raisioagron suurimokaurasopimus ei rajaa lajikkeita, vaan viljelijä voi itse valita omalle tilalle parhaaksi katsomansa lajikkeen. Lajikevalinnassa kun huomioi kasvuolosuhteet, lohkojen maalajin, tavoiteltavan sadon ja laadun sekä oman viljelytekniikan, pääsee parhaaseen lopputulokseen.

Kommentit

Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja