Maaliskuu vaihtuu kohta huhtikuuksi ja talven selkä taittuu kevääksi auringon paistaessa kellon ympäri. Iltapäivälehtien lukuisista lööpeistä huolimatta väitän kuluneen talven olleen täysin normaali talvi, jonka jälkeen vuorossa lienee normaali kevät, kuten tapana on ollut. Routaa on tällä hetkellä Sokerijuurikkaan tutkimuskeskuksen mukaan noin 65 cm, joka sulanee huhtikuun loppuun mennessä juurikkaan viljelyalueella, lounais-Suomessa. Kylvöille päästäisiin siis perinteisesti äitienpäivään mennessä.

Blogin otsikossa on ilman kysymysmerkkiä todettu juurikkaan viljelyssä vallitsevan positiivinen vire. Kyseessä ei suinkaan ole oma, nousuhumalassa annettu lausahdukseni, vaan kyseisen toteamuksen olen kuullut juuri noilla sanoilla erään satakuntalaisen viljelijän suusta. Myönnän itsekin vähän hämmentyneeni kuullessani tuon, koska satakuntalaisuutta leimaa, ainakin mielikuvissa, lievästi pessimistisyyteen (tai valistuneeseen optimisiin) kallistuva elämänasenne. Optimismia löytyy onneksi siis vielä maakunnistakin, eikä vain poliitikkojen ja muiden herrojen juhlapuheista.

Sokerijuurikkaan ja muidenkin viljelykasvien osalta optimismi, toiveet ja vire ovat todennäköisesti kaikkein korkeimmillaan vähän ennen kylvöjen alkua. Silloinhan edellytykset onnistumiseen ovat vielä olemassa. Kasvukauden aikana sattuu aina kaikenlaista ja syksyn lopputulema on usein pettymys kevään odotuksiin nähden. Ainakin tällaisen näkökannan olen kuullut kasvituotannon opettajaltani opiskellessani agrologiksi kuluvan vuosikymmenen taitteessa.

Tätä blogitekstiä kirjoittaessani olen toiminut Sucroksen viljelykonsulenttina melko tarkkaan 5 vuotta. Sattumoisin lähes saman verran on vuosia takana maatilan isäntänä. Realiteetit maatalouden harjoittamisen osalta nykyisessä kannattavuustilanteessa ovat sen osalta hyvin tiedossa ja jälkiviisautta on kertynyt rutkasti. Viiden vuoden aikana on toivottavasti kaikki pahimmat aloittelijan virheet tehty ja oppirahat maksettu. Sokerijuurikkaan osalta olen pystynyt ylläpitämään positiivista virettä vähintäänkin sadonkorjuuseen asti. Valitettavasti parina vuotena tuo vire on kääntynyt positiivisesta negatiiviseksi ja joulukuussa on mietitty, mikä meni vikaan.

Vanhan kansan ohjeen mukaan sokerijuurikas tulisi olla nostettuna 20. lokakuuta mennessä. Sen jälkeen keliriski kasvaa ja vastaan tulee ei-toivottuja lisähaasteita. Nykyisin ilmasto on lämpimämpi kuin joitain vuosikymmeniä sitten ja vanhan ohjeen tilalle on tullut näkemys, jonka mukaan myös lokakuu olisi juurikkaalle merkittävää kasvun aikaa. Periaatteessa näin onkin ainakin juurisadon osalta, mutta juurikkaan hinnoittelu perustuu pääosin hehtaarilta saatavaan sokerisatoon. Sokerin syntymiseen juurikas tarvitsee auringonvaloa, jota ei 2010-luvulla ole yhtään sen enempää kuin katovuonna 1987. Kelien puolesta lokakuu on ollut viime vuosina petollinen kovien pakkasten, sateiden ja liiallisen kuivuudenkin osalta. Olisiko siis syytä palata noudattamaan 20.10. takarajaa vai pitäisikö ajankohtaa itse asiassa aikaistaa entisestään?

Viimeisten 5 vuoden aikana olen pyrkinyt aloittamaan juurikkaan nostamisen syyskuun viimeisellä viikolla. Vuosina 2014 ja 2016 näin olen myös tehnyt ja nuo vuodet jäivätkin mieleen hyvinä ja helppoina juurikasvuosina. 2015 aloitin nostot vasta 19.10. johtuen heti alkukuussa olleesta pakkasjaksosta, joka jäädytti juurikkaat maahan. Tästä johtuen sokeri-% putosi syys-lokakuun vaihteen 17 %:sta 15 %:in, mikä merkitsi 40 tn / ha sadossa 150 € / ha arvonalenemaa. Keskikokoisella juurikastilalla (16,5 ha) menetys myyntituloissa olisi tuolla kaavalla 2500 €.

Viime vuonna aloitin nostot lokakuun 5. päivä. Kahden nostopäivän jälkeen alkoi sadejakso, jonka jälkeen hyviä nostopäiviä ei ollut enää kuin muutama aivan kuun lopulla. Tämä johti puhtauden laskuun, joka alkukuun nostoissa oli n. 88 % ja viimeisissä vähän yli 80 %. Arvonalenema tuolla pudotuksella oli n. -150 € / ha 40 tn hehtaarisadolla. 2016 laatuluvuilla (puht. 92,2, % ja sokeri 18 %) 40 juurikastonnin arvo olisi siis ollut satoja euroja suurempi. Tuon arvonlisän saavuttamiseen olisi siis vaadittu ainoastaan sadonkorjuun aloittaminen syyskuun viimeisellä viikolla ja huolellinen aumojen hoito. Myös kustannuspuoli ja työmäärä olisivat olleet aikaisemmalla liikkeelle lähdöllä pienemmät.

Summa summarum. Kasvukausi lienee pidentynyt viimeisten vuosikymmenten aikana. Tuo pidennys on kuitenkin ajateltava lämpösumman kasvuna toukokuun alun ja syyskuun lopun välisenä aikana. Kyseinen ajanjakso riittää sokerijuurikkaallakin hyvin suuriin ja laadukkaisiin satotasoihin. Lokakuun loppupuolisko ja toisaalta huhtikuun alku ovat edelleen keleiltään arvaamattomia ja jopa suuremmassa määrin kuin ennen. Itse pyrin tänä vuonna ylläpitämään alussa mainittua positiivista virettä loppuun asti nostamalla juurikkaat aumaan 15.10. mennessä.

Toisaalta onhan noita peltokelejä joulukuussakin ollut...

Hyvää alkavaa kevättä Farmitin lukijoille!