Sanna Kivelä
17.04.18

Ennen oli kaikki paremmin

Mallasohra on nostettu esimerkiksi sopimustuotannosta, jossa ennen hintataso neuvoteltiin viljan käyttäjien ja tuottajien välillä. Sittemmin hintaneuvottelut kiellettiin kilpailulainsäädännön vastaisina. Laki oli muuttunut kuten maailmakin.

”Pöljempää sanontaa tuskin on vastaan tullut”, sanoi tähtitieteilijä Esko Valtaoja Ylen haastattelussa vuosi sitten. Lausahdus tuli väistämättä mieleen seuratessa keskustelua lausuntokierroksella olevan elintarvikemarkkinalain mahdollistamien tuottajaorganisaatioiden merkityksestä. Uuden lain puitteissa viljan tuottajat voisivat muodostaa tuottajaorganisaation neuvottelemaan teollisuuden kanssa hinnoista olettaen, että kaikki tuottajaorganisaation jäsenet sitoutuvat tuotantoon vaikkei neuvottelutulos miellyttäisi. Ihmisluonteelle lienee tyypillistä, että harvoin muiden tekemät itseä koskevat päätökset ovat miellyttäviä.

Mallasohra on nostettu esimerkiksi sopimustuotannosta, jossa ennen hintataso neuvoteltiin viljan käyttäjien ja tuottajien välillä. Sittemmin hintaneuvottelut kiellettiin kilpailulainsäädännön vastaisina. Laki oli muuttunut kuten maailmakin. Tarina kertoo, että kieltoa juhlittiin viljelijöiden keskuudessa, vaikka he sopimusosapuolia olivatkin. En usko, että tämä itsenäisen yrittäjän vapauden tunteen tuoma ilo tai itsemääräämisoikeus on meidän mallasohran viljelijöiden joukosta kadonnut, päinvastoin.

Kirjassa ”Mallasohran viljelys” (Oy Mallasjuomalehti, 1939) todetaan, että mallasohran menekki on tuotantomahdollisuuksiin nähden rajoitettu. Vain se seikka, että maatalouden erikoistuotteet vaativat erikoista ammattitaitoa ja yritteliäisyyttä estää pahimmat vaihtelut tuotannon laajuudessa. Tuotannon ja kysynnän epäsuhdan välttämiseksi on alettu käyttämään ”erikoista hankintamuotoa, viljelyssopimusta”, vuosi oli 1937. Viljelysopimuksen eduiksi on lueteltu tuotannon sääntely tarvetta vastaavaksi, hintavaihtelujen tasoittuminen, kaupan helpottuminen sekä laatutason kohottaminen. Hintojen sopimisesta ei puhuta mitään. Sen sijaan todetaan, että hintataso tasaantuu väistämättä, kun viljelysopimuksilla tuotetaan tarvetta vastaavasti. Tämä on helppo todentaa sekä ennen että nyt, kunhan huomioidaan että tänä päivänä tässä suhteessa relevanttia niin viljan kysyntää kuin tarjontaakin on myös Suomen rajojen ulkopuolella. Asioista, joihin kumpikaan osapuoli ei voi vaikuttaa, on vaikea neuvotella, vaikka tahtotila -maatalouden kannattavuuden parantaminen, on molempien osapuolten intressi.

Lapsuuden kesinä paistoi aina aurinko, talvisin lunta oli metritolkulla ja hiihtokelit kestivät puolisen vuotta. ”Autot oli autoja, Kekkonen presidenttinä ja suomalaiset menestyivät urheilussa”. Tosiasiassa ihmisillä on aktiiviset mekanismit, joilla he unohtavat asiat, jotka on olleet huonosti ja vastaavasti muistavat asiat, jotka olivat hyvin. Hintaneuvottelu-wiener-leipien perään haikaileville toteaisin, että meillä on täällä mallasohraketjussa hyvä meininki ja sopimustuotannon perusasiat hallussa. Miksi on niin vaikea kehittää ja tuoda asioita esille positiivisen kautta? Vastakkainasettelu on kuitenkin ennen kaikkea katsojan silmässä.

Kommentit

Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja