Pro Ruis yhdistys järjesti Hyvinkäällä ryhmälle 7. -luokkalaisia tapahtuman, jossa koululaiset pääsivät tutustumaan maatilaan ja rukiin viljelyyn sekä myllyn ja leipomon toimintaan.

Aamupäiväksi koululaiset saapuivat Kalle Laineen maatilalle, jossa viljellään tänä vuonna ruista 18 ha alalla. Valtaosalle vierailu maatilalla oli ainutkertainen kokemus, sillä vain neljä heistä oli käynyt jollain maatilalla aikaisemmin. Pro Ruis yhdistyksen Lasse Matikainen kertoikin, että suurella osalla koululaisista ei ole enää mitään kosketusta maatalouteen ja monet ovat vieraantuneet alkutuotannosta. ”Tällaisilla tapahtumilla haluamme tuoda lapsille ja nuorille näkyväksi ruoan alkuperän ja tekijät.”

Vierailun aikana saatiin tietää, mitä kaikkia työvaiheita rukiin viljelyyn sisältyy. Ruispellon laidalla päästiin muun muassa laskemaan tähkästä löytyviä jyviä ja arvuuttelemaan montako ruisleipää pellolta saatavasta sadosta voidaan leipoa. ”Aika kauan se kestää, että kylvämisen jälkeen pellosta saa jyviä. Melkein vuosi!” hämmästeli yksi koululaisista. Ilmastonmuutos oli koulusta tuttu asia, mutta moni pääsi nyt ensimmäistä kertaa pohtimaan, miten se voi vaikuttaa viljelyyn täällä Suomessakin.

Iltapäivällä koululaisten matka jatkui Fazerin vierailukeskukseen Vantaalle, missä he pääsivät seuraamaan, mitä jyville tapahtuu, kun ne lähtevät tilalta myllylle jauhettavaksi. Virtuaalisella tehdaskierroksella oppilaat pääsivät vielä näkemään, miten jauhot muuttuvat linjastolla lopulta leiväksi.

Mukana retkellä ollut luokanvalvoja ja koulun rehtori kertoivat, että mahdollisuuksia erilaisten vierailujen ja retkien järjestämiseen on valitettavan vähän. Käytännössä vierailut ovat yksittäisiä tapauksia, jos jollain opettajalla sattuu olemaan sopiva kontakti sellaisen järjestämiseen. Opetuksen vähäiset määrärahat vaikuttavat myös vierailumahdollisuuksiin. Ruoantuotannon eri vaiheiden tunteminen kuuluu perusopetuksen opetussuunnitelmaan, mutta läheskään kaikilla koululaisilla ei ole mahdollisuutta tutustua mihinkään tilaan.

Vierailu herätti pohtimaan, voisinko minäkin tarjota jollekin koululuokalle mahdollisuuden maatilavierailuun? Jos kerrankin luopuisi suomalaisten yhdestä perisynnistä, vaatimattomuudesta, ja ylpeänä esittelisi tekemäänsä työtä ja sen tärkeyttä? Vierailun järjestäminen ei välttämättä vaadi kovin suuria panostuksia. Opetusta ja tiedon jakamista voi tehdä esimerkiksi pienten tehtävien tai leikkimielisten kisailujen avulla.

Olisi varmasti jokaisen maatalousyrittäjän etu, että suomalaisista lapsista kasvaa tiedostavia kuluttajia, jotka ymmärtävät Suomalaisen ruoantuotannon arvon ja ainutlaatuisuuden. Voisitko juuri Sinä ottaa ensi syksynä yhteyttä lähikouluun tai tuttuun opettajaan ja ideoida yhdessä opettavaisen vierailupäivän koululaisille?