Olet täällä

Ruokakauppasuunnistus

On perjantai, kello lähentelee neljää, työviikko alkaa kutakuinkin olla pulkassa. Muutama viesti vielä, tietokone kiinni ja pöytä siihen jamaan, että maanantaina voi reippaana aloittaa suhtkoht siistiltä pöydältä. Lannoiteopas ojennukseen ja maanantain ekat työt muistilapulle, jotta on helppo jatkaa. Takki päälle ja tukka putkella ruokakauppaan.

Ostosten tekokulttuuri yhdistetään usein naisiin ja vielä sillä ajatuksella, että siitä oikeasti nautitaankin… Ihmettelen kyllä suuresti miksi? Shoppailu, mikä tahansa shoppailu, on mielestäni maailman tylsintä touhua, toki pidän kyllä uusista tavaroista ja vaatteista, mutta shoppailua en voi sietää. Vältän siis kaikkea kaupassa käyntiä viimeiseen asti. Ruokaostokset on kuitenkin tehtävä, muuten koituu ongelmia viiden hengen perhettä ravitsevalle keittiöihmeelle.

Kurvaan täpötäyden supermarketin parkkipaikalle ja yritän esittää hämmästynyttä, miksi ihmeessä piha on täynnä autoja perjantaina kello 16.20? Miksi kaikki muutkin haluavat kauppaan juuri samaan aikaan kuin itse sinne olen menossa? Tartun rohkeasti ostoskärryihin, kurvaan renkaat ojossa ovesta sisään, luonnollisesti vähän kiirekin jo olisi, koska lasten jääkiekkoharjoitukset painavat päälle.

Kotimaiset kanamunat valmistuvat Pikku-Jannen pannussa käden käänteessäApua, mitä ostan? Kaikkea! Jääkaappi on takuuvarmasti ihan tyhjä, teinit söisivät varmaan saranatkin jääkaapin ovesta! Haa, kanamunat, ne ovat loppu. Pikku-Janne tykkää paistaa niitä aamupalaksi ja kulutus on sen mukainen, ja keittiö myös sen näköinen. Häkkikanan munat, luomumunat, vapaankanan munat ja ulkoilemaan pääsevän vapaankanan munat. Kaikki suomalaista tuotantoa, turvallista! Valitsen ulkoilevien vapaiden kanojen munia, ne sopivat mun juttuun.

Sitten hevitiskille, no niin perussettiä, ei mitään ihme härpäkkeitä, sipulia, perunaa, ja tuosta Juntin kurkku ja muutama tomaatti, salaattia myös. Ai, kun kivaa, kun kauppa ilmoittaa tuottajien nimet. Ja tuossa on Aulan tilan porkkanoita, ne ovat ihan sikahyviä ja makeita. Ne kasvatetaankin meillä Kalannissa, itse asiassa naapurissa, joten ei paljon lähempää vois ruokaa saada. Ai joo, valkosipuli on loppu. Mitä??? Eikö täällä ole suomalaista valkosipulia? No ei ole, tarjolla on kyllä kiinalaista. Ei, en kyllä uskalla ostaa, tai uskallan kai, mutku mä en haluu!

Jätän valkosipulit tiskiin ja jatkan matkaa leikkeleosastolle, silmät hakevat joutsenlippuja hyllystä ja helposti voin valita tuotteen kärryyn. Sitten lihatiskille. Jaahas, mitäs tänään syötäisiin? Kana-broiskulinjalla mennään, sopii urheileville muksuille ja on kevyttä ja aivan mahtavaa, suomalaista tuotantoa, puhdasta! Näissäkin lukee viljelijän nimi paketissa, tuttu tuottaja, hyvä tyyppi ja käyttää muuten Suomessa, meillä Uudessakaupungissa tuotettuja maailman puhtaimmasta fosforista valmistettuja YaraMila-lannoitteita. Tämä on hyvä ostos, olenhan tässä ketjussa oikeastaan pikkusen mukanakin. Sitten vähän sikanautajauhelihaa kärryyn tuttuun tapaan. Maidot kyytiin, tuoremehua, juustoa, levitettä, kermaa ja kaurahiutaleita.

Yes! Mun ruokakärryn kotimaisuusaste on tosi hyvä tänään! Tuntuu kivalta ja turvalliselta. Tulee hyvä-äiti-fiilis, kun tietää ruokkivansa jälkikasvun Suomen puhtailla pelloilla tuotetulla ruualla. Oma kauppareissuni on eräänlainen suunnistus kotimaisen ruuantuotannon syövereihin, etsin joutsenlippuja ja alkuperämaata miltei koko kauppareissun ajan.

Luomutuotteet jätän suosiolla tiskiin, suomalainen tavanomaisella tuotantotavalla tuotettu ruoka on minun valintani. Välillä kaupassa pysähdyn miettimään, mitä ihmiset ajattelevat, kun ostopäätöksiä tekevät? Mitkä arvot ohjaavat kenenkin ostoja? Vai ohjaako mikään? Löytyykö ruokakauppasuunnistuksesta itselleni lajitovereita? Uskon, että löytyy.

Kommentoi alle ja kerro, millä perusteella sinä teet ruokaostoksesi?

Partner: 

Kommentit