Olet täällä

Rahat vai naapuri?

Ollessani Tanskassa paikallisella maatalousyliopistolla gradututkimukseni parissa, ajauduin ohjaajani kanssa keskusteluun siitä, mitä tulevaisuudessa syödään. Totesin, miten Suomessa yritetään kovasti saada vähentämään lihan kulutusta ja siten sen tuotantoa, jotta voisimme olla esimerkkimaa ilmastonmuutoksen hillinnässä.

”Ai. Me taas ajattelemme, että tulevaisuudessa kaikki voisivat syödä Tanskassa tuotettuja elintarvikkeita. Meidän tuotantomme on kuitenkin niin puhdasta, tehokasta ja ympäristöystävällistä”, professori vastasi.

Hetkonen.

Kuinka monesti olenkaan itse ajatellut, että ”hyi, en mitään tanskalaista joulukinkkua ainakaan.” Tai miten syön leipäni mieluummin kuiviltaan, kuin tanskalaisella juustolla.

Ja samaan aikaan he itse ovat niin ylpeitä omasta tuotannostaan, että haluavat tulevaisuudessa tuottaa ruokaa kaikkien pöytiin.

Mitä oikein tapahtui?

Missä vaiheessa Suomessa mentiin niin pahasti ulos tieltä, että nykyään omaa tuotantoa väheksytään, sen erinomaisuus kyseenalaistetaan ja se ollaan valmiita ajamaan alas, vaikka me voisimme vastata muidenkin maiden ruuan tuotannosta. Ja ensinnäkin, kuka sen bussin ohjasi jyrkänteeltä alas?

Suomalaista ruokaa kyllä kovasti yritetään saada täyttämään muidenkin maiden ruokapöytiä. On kauraa, laktoosittomia maitotuotteita, maailman parasta nautapihviä, antibioottivapaata broileria ja rypsipossua.

Suomen etu ruuan viennissä onkin puhtaus ja tautivapaus. Suomalaisille niinkin arkipäiväinen asia, kuin kakkutaikinakipon raappiminen, voi muualla Euroopassa johtaa salmonellaan. Harmi vaan, etteivät suomalaiset itse ymmärrä ruokamme erinomaisuutta, sillä koskaan ei ole tarvinnut olla huolissaan.

Onneksi joku ymmärtää!

Suomalainen porsas valloittaa jo Aasiaa.

Valloituksen voi ennustaa kiihtyvän. Kesäkuussa saimme lukea, miten afrikkalainen sikarutto tuhoaa kiinalaisia sikatiloja. Sairauden aiheuttaman tuotannon aleneman arvellaan olevan 20-25 prosenttia Kiinan sianlihantuotannosta, mikä vastaa liki tuplasti tämän hetkistä sianlihan maailmankauppaa.

Global Meat News uumoileekin uutisessaan Kiinan viennin kiihtyvän entisestään ja nostavan sianlihan hintoja koko EU:n alueella. Suomalaisilla vientikanavat ovat jo auki, tuotanto puhdasta, antibioottivapaata ja jäljitettävää. Nyt täytyisi vain saada lisää kontteja satamaan ja sieltä kohti auringonnousua.

Vai?

Jos porsasta viedään entistä enemmän Aasian markkinoille, joutuu suomalainen joko vähentämään lihan kulutustaan tai tyytymään ulkolaiseen lihaan, sillä Suomi ei sianlihan suhteen ole enää omavarainen. Tuotanto on pienentynyt mutta kulutus pysynyt likimain vakiona.

Tuotannon kasvattaminen saattaisi myös olla mahdollisuus, mutta näkyviä vaikutuksia saataisiin vasta vuosien päästä, isojen riskien kera.

Tullaankin tilanteeseen, jossa ollaan isojen päätösten äärellä.

Kommentit

Jukka Sairanen

Osuva näkökulma ja kommentti! Olen itsekin miettinyt välillä ihan samaa. Suomessa ei ole vallalla yhteistä näkemystä ja kannustavaa asennetta oman maataloustuotannon puolesta. Välillä tuntuu siltä, että oma tuotanto oltaisiin milloin mistäkin syystä mm. ilmastosyyt uusimpana tekosyynä korvaamaan ulkomaisella tuonnilla. Samalla kuvitellaan että ruoantuotannon päästöt ja hiilijalanjälki sivuutetaan siirtämällä tuotantoa muualle. Tosiasiassa päästöt siirtyvät toisten kontolle.