Olet täällä

Kasvinravitsemus myllerryksessä

Kasviravitsemus on tänä päivänä valtavan mielenkiintoista. Paljon uusia väittämiä, joiden vuoksi kasviravitsemuksen ja maaperätieteen perusteosten sivut ovat hiirenkorvalla. Todella vanhanaikaistako? Enpä usko. Kasviravinteisiin liittyvät perusreaktiot ovat tieteellisesti testattuja, tuhansien tutkijoiden hyväksymiä teorioita. Suomessakin teorioita on testattu käytännössä vuosikymmenien ajan. Näistä tuloksista on julkaistu tieteellisiä tutkimuksia, jotka on tarkastanut ja joiden väitteet on hyväksyneet sadat tutkijat. Google ja hankeraportit ovat eri juttu, niitä ei ole ulkopuolinen tarkastanut. Tiede on itseään korjaava eli uusi tieto voi kumota vanhan, mutta vain silloin kun ne altistetaan tiedeyhteisön kriittiselle tarkastelulle.

Viljelijälle ja ympäristölle sadon määrä ja ravinteiden tehokas käyttö ovat edelleenkin tärkeitä. Se on kasvinravitsemuksen perusta. Siksi huomio on edelleenkin kiinnitettävä ravinteiden oikea-aikaiseen ajoittumiseen ja siihen, että ravinteiden tarjonta on kasvin tarpeisiin nähden tasapainossa.

Kuka jaksaa syödä monen viikon ruoat kerralla?

Suomalaisen nurmiviljelyn kilpailukyky piilee pitkissä kevätpäivissä ja niiden siivittämässä kiivaassa kevätkasvussa. Talven kokeneiden versojen kasvu lähtee liikkeelle, kun lämpötila on riittävän korkea ja päivänpituus on riittävän pitkä vapauttamaan myös timotein kevätkasvun.

Satopotentiaalin rakentumiseen nurmet tarvitsevat nopeasti ravinteita ja siksi aikainen lannoittaminen tuo Suomessa sadonlisiä nurmilla. Pienet versot eivät kuitenkaan tarvitse koko kevätkasvuun tarvittavien ravinteiden vapautumista kerralla. Liian nopeasti vapautuvat ravinteet menevät hukkaan ja altistuvat huuhtoutumiselle. Yaran lannoitteissa ravinteiden vapautumisen oikea-aikaista ajoittumista on tutkittu vuodesta 1961. Osa ravinteista on välittömästi, nopealiukoisesti, kasvin käytettävissä. Osan vapautuminen ajoittuu myöhempään, jolloin biomassaa kertyy tehokkaasti.  Oikea-aikainen ajoittuminen lisää ravinteiden käytön tehokkuutta. Lannoiterakeesta jää maahan kipsikuori, vaikka ravinteet vapautuvat kasvien käyttöön tuntien ja maksimissaan kahden vuorokauden sisällä. Kipsikuori takaa tasaisen levitettävyyden, mitä resurssitehokkuuden parantamisessa ja täsmäviljelyssä tarvitaan.

Pienellä paastolla parhaiden kasvupäivien ohi?

Nurmilla suuri kevätsato on poikkeuksetta myös laadukas, mikäli pellon peruskunnosta ja kasviravitsemuksesta on huolehdittu asianmukaisesti. Kevätsato lypsättää hyvin ja sen tuotantovaikutus on merkittävä. Sadan lehmän maitotilalla alentunut ensimmäinen sato voi näkyä kymmeniä tuhansia euroja alempana maitotilinä.

Orgaanisista lannoitteista ravinteet mobilisoituvat kasvien käyttöön viiveellä. Viime kesänä kuiva maa hidasti vapautumista merkittävästi. Väärään aikaan vapatuvat ravinteet ovat alttiita huuhtoutumiselle, eivät tue sadon muodostumista ja johtavat sadonmenetyksiin. Uskaltaako kukaan laskea parhaimman nurmisadon menetykselle hintaa? Lannoitusohjelmissa paras sato ja ravinteiden käytön tehokkuus saavutetaan myös kierrätyslannoitteilla, kun niitä käytetään yhdessä mineraalilannoitteiden kanssa.

Onko minimilaki vielä olemassa?

Justus von Liebig kehitti 1840 minimilain tutkimuksistaan, joissa hän totesi, ettei yhden välttämättömän ravinteen puutetta voi korvata lisäämällä toista. Havainto ohjasi mineraalilannoitteiden kehitystyötä. Ravinteita tulee olla oikeassa suhteessa toisiinsa nähden. Jos jotakin ravinnetta on liikaa, se vaikuttaa myös korjatun sadon ravinnekoostumukseen ja siten ihmisten ja eläinten terveyteen. Orgaanisten ja kierrätyslannoitteiden koostumusta ei voi säädellä. Makro- ja mikroravinteiden, kuten myös raskasmetallien, kertymistä on seurattava. Sekä mineraali- että kierrätyslannoitteilla voidaan aiheuttaa ravinteiden ei-toivottua rikastumista maahan. Ja kyllä, kyllä minimilaki on vielä voimassa. Kotkaniemen pitkäaikaisissa kokeissa peltomaata köydytettiin fosforista. Maan viljavuusfosforin aleneminen hyvästä tyydyttävään johti typenkäytön tehokkuuden alenemiseen 80 %:sta 50 %:iin eli fosforin puute johti paitsi sadon alennuksiin, myös lannoitetypen hukkautumiseen. Ravinteiden käytön tehokkuus paranee ja sadonlisiä saadaan, kun lannoitus tasapainotetaan ja puuttuvaa ravinnetta lisätään sopiva määrä. Ympäristö ja viljelijä kiittää.

Partner: 

Kommentit