Helena Pesola
17.01.20

Vaivaako metsääni ravinnepuutos?

Joulukuusen hakureissulla parimetrisiä kuusentaimia tulee katseltua kotimetsässä tavallista tarkemmin lähietäisyydeltä. Kauempaa silmäiltynä kelpo joulukuusilta näyttäneet puut ovatkin lähempää katsottuna monenlaisten ravinnehäiriöiden kourissa. Taitaa olla syytä kerätä kuusista neulasnäyte ja korjata metsän ravinnetilanne tasapainoon!

Joulukuusen hakureissulla parimetrisiä kuusentaimia tulee katseltua kotimetsässä tavallista tarkemmin lähietäisyydeltä. Kauempaa silmäiltynä kelpo joulukuusilta näyttäneet puut ovatkin lähempää katsottuna monenlaisten ravinnehäiriöiden kourissa. Pienen metsikön puista löytyy mutkaisia runkoja, lyhyitä, kellertäviä neulasia ja jopa monilatvaisuutta.

Nämä kotimetsän puut ovat toki kasvaneetkin villeinä ja vapaina ilman lannoituksesta saatuja ravinteita, joten aivan yllätyksenä tämä tilanne ei ole muodostunut. Väistämättä kuitenkin tulee mieleen, että mille kuusenrääpäleeni näyttäisivät, jos metsänkasvulle annettaisiin vauhtia oikein mitoitetulla lannoituksella. Taitaa olla syytä kerätä kuusista neulasnäyte, hankkia tarvittavat lannoitteet ja korjata metsän ravinnetilanne tasapainoon!

Ravinteiden merkitys puuston kasvulle

Kuusissa ravinnepuutoksista ehkä tunnetuin ja selkeimmin erotettava on boorinpuutos. Boori on hivenravinne, jota tarvitaan määrällisesti vähän, mutta jonka puutos näkyy pahimmillaan monilatvaisuutena ja pituuskasvun tyrehtymisenä. Kuusista tulee ankarassa boorinpuutoksessa, latvankasvun häiriintyessä, pensasmaisia. Vaikka boorinpuutos näkyykin selvimmin kuusissa, se aiheuttaa oireita myös muissa puulajeissa pituuskasvun heiketessä. Myös männyn latva voi pensastua.

Ravinteista kasvit tarvitsevat määrällisesti eniten typpeä ja typen puute rajoittaakin usein kasvua varsinkin kivennäismaiden metsissä. Kivennäismaiden lisäksi myös karuilla soilla ja esim. tiheäpuustoisilla turvekankailla voi esiintyä puutosta kasveille käyttökelpoisesta typestä.

Fosforin puutetta esiintyy sekä suometsissä että kivennäismailla. Puutteen merkkinä on heikkoa kasvua ja mutkaisia ja hentoja vuosikasvaimia. Neulaset voivat olla lyhyitä ja ne varisevat ennenaikaisesti. Tavallista on vain yksi neulaskerta ja ankarissa puutostiloissa taimien latvakato.

Kalium säätelee kasveissa mm. veden ja muiden aineiden kuljetusta, joten hyvä kaliumtila parantaa puiden säänkestävyyttä ja auttaa puiden asettumista talvilepoon. Kaliumin puutos on pääasiassa suometsien ongelma. Lisäksi karuilla, lajittuneilla kivennäismailla on luontaisesti niukasti kaliumia. Karkeilta kivennäismailta kalium myös huuhtoutuu helposti. Selvimmin kaliumin puute näkyy rämemetsien alikasvoskuusissa. Vanhat neulaset ovat keltaisia, mutta viimeisin neulaskerta on normaalin vihreä.

Kannattaa myös huomioida, että kuusia saattaa vaivata etenkin sateisina kesinä myös kuusensuopursuruoste, joka myös kellastuttaa neulaset! Suopursuruoste ilmestyy kuusiin keskikesällä, kun taas kaliumin puutos alkaa näkyä edellisen vuoden neulasissa syys-lokakuussa. Männyillä kaliumin puute taas kellastuttaa neulaset kärjistä alkaen ja lopulta ne varisevat pois.

Ravinnepuutoksen toteaminen silmämääräisesti on epävarmaa

Ravinnepuutosten toteaminen silmämääräisesti ei ole käytännössä aivan yksinkertaista. Lieviä ravinnepuutoksia ei pysty puustosta vielä edes erottamaan, eivätkä kaikki ravinnepuutokset aiheuta selkeästi näkyviä oireita. Usein taas puutetta ei ole vain yhdestä ravinteesta, vaan puustoa saattaa vaivata samanaikaisesti useamman ravinteen puutos, jolloin oireitakin voi olla useammanlaisia. Siinä vaiheessa, kun puutosoireet puustossa näkyvät päälle päin on puutos yleensä jo ankara. Puuston kasvua saattaa heikentää myös sienituhot ja hirven aiheuttamat vahingot, joko yksistään tai ravinnepuutosten lisäksi.

Neulasanalyysi kertoo luotettavasti ravinnetilanteen

Luotettavin tapa selvittää ravinteiden riittävyys metsän kasvulle on neulasanalyysi.

Analyysissä neulasista tutkitaan metsän kasvulle tärkeimmät ravinteet: typpi, fosfori, kalium ja boori. Lisäksi analyysiin kuuluvat kalsium, magnesium, mangaani, kupari ja sinkki, jotka antavat lisätietoa metsän tilasta. Esimerkiksi korkea mangaanipitoisuus neulasissa on usein merkki liiasta märkyydestä ja kunnostusojituksen tarpeesta. Analyysitulosten perusteella tehdään myös terveyslannoitussuositus toimenpiteiden suunnittelun pohjaksi.

Neulasanalyysin aika on juuri nyt, puiden ollessa lepotilassa. Näytteitä voidaan ottaa maaliskuun lopulle saakka.

Neulasnäyte kootaan metsäkuvion 7 - 10 valtapuun ylimpien oksankiehkuroiden viimeisestä vuosikasvusta etelän puolelta. Eri puulajeja ei sekoiteta näytteeseen keskenään, vaan tarvittaessa eri puulajeista otetaan omat näytteet. Neulasnäyte voidaan kerätä myös talven aikana kaadetuista puista. Näytteeseen kerätään kokonaisia oksankärkiä noin puoli litraa. Sienten tai hyönteisten vahingoittamista puista näytettä ei kannata kerätä, vaan näytteeseen valitaan kuvion terveimpien puiden neulasia. Tilauskaavake on syytä täyttää huolellisesti, sillä sen tietoja tarvitaan lannoitussuosituksen tekoon. Kerätty neulasnäyte laitetaan neulasanalyysipakkauksen pussiin ja näyte ja kaavake lähetetään Viljavuuspalveluun.

Kommentit

Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja