Raskasmetalleja lautaselleen ravinnoksi ei halua kukaan ja haittaa niistä on kaurallekin.

Suomessa on puhtaat viljelysmaat, mutta siitä huolimatta luonnossa on myös haitallisia aineita, jotka kulkeutuvat pieninä pitoisuuksina kasviin ja rikastuvat ruokaketjussa, jos siihen tulee tilaisuus.

Kadmium, kuten useimmat muutkin raskasmetallit, liukenee ja liikkuu parhaiten happamassa maassa. pH:n noston suurin motiivi on ilman muuta myytävän sadon ja viljelyn kannattavuuden parantaminen, mutta sivutuotteena syntyy myös tuoltakin osin puhdasta ruokaa. Maaperää kannattaa vaalia, kasvi ansaitsee hyvän kasvualustan ja maan ruuaksi ei pidä missään nimessä levittää mitään, mikä ei tue puhtaan ruuan tuottamista.

Kaliumin kuten muidenkin pääravinteiden käyttäytyminen on haitallisiin aineisiin nähden päinvastainen. Ne jumittuvat happamaan maahan ja liukenevat kunnolla kasvien käyttöön vasta, kun pH alkaa saavuttaa tason 6,5. Tällä ilmiöllä on iso vaikutus kasvuun ja kannattavuuteen. Kasvit tarvitsevat ravinteet ruuakseen ja silloin, kun pelto on hapan, kaurakin kärsii nälkää, lannoitteita menee hukkaan ja rahaa heitetään sinne kuuluisaan Kankkulan kaivoon.

Ruokaketjuajattelu on koko suomalaiselle viljelylle yksi terveimmistä lähtökohdista ja siinä meillä kaikilla on osansa. Tuottajat ovat vastuullisia ja ylpeitä ammatistaan. Muiden toimijoiden kannattaa tukea tuota ylpeyttä kaikin mahdollisin tavoin ja tarjota tuottajan käyttöön panoksia, jotka ovat toimivia, tukevat tuotantoa ja joilla puhtaan suomalaisen ruuan tuottaminen on mahdollista.