Mikä on uusi normaali? Siinä kysymys, jota on hoettu jo kyllästymiseen asti viimeisen vuoden ajan, kiitos koronan. Mutta näin kesän kynnyksellä pohdin samaa myös tulevan ja jopa sitä seuraavien kasvukausien osalta. Onko niin sanottua normaalia kasvukautta enää olemassakaan vai tuleeko joka vuosi eteen aina vain visaisempia ja erikoisempia olosuhteita ja niiden aiheuttamia tilanteita ratkottavaksi? Milloin liikaa vettä, milloin liian vähän, milloin paahdetta, uusia tuholaisia vai kaikkea tätä vuoron perään. Mihin ja erityisesti miten varautua tällä kertaa?

Kristallipalloa tai ainakaan varmoja vastauksia ei tietenkään kenelläkään ole, mutta varmasti toinen toistaan erikoisemmat vuodet ovat opettaneet viljelijöitä hallitsemaan monia riskejä jo paremmin. Monta kertaa vastaus kiperään ongelmaan on löytynyt aivan perusasioiden ääreltä.

Satsausta maan kasvukuntoon

Monipuolinen viljelykierto on monesta näkökulmasta hyvä tapa hallita riskejä ja parantaa viljelyn edellytyksiä. Vaikka tilastojen valossa viljelykierron tehokkuus voi edelleen kansallisella tasolla tarkasteltuna olla aivan liian heikko, on silti tunne, että viljelyn monipuolistamisessa on otettu viime vuosina hyviä askelia positiiviseen suuntaan. Tällä kehityssuunnalla on hyvä jatkaa, sillä viljelemällä kattavasti eri kasvilajeja syys- ja kevätmuodoissaan, voidaan maan rakennetta parantaa jo merkittävästi.

Maan kasvukunnon kehittämisestä puhuttaessa on ihan ensimmäisenä kuitenkin tärkeää muistaa pellon hyvä vesitalous eli hoitaa ojitus kuntoon. Vielä jos pystyy hyödyntämään säätösalaojia kasvukauden aikana, on todennäköisesti onnistunut vastaamaan jo useampaan kasvukauden tuomaan haasteeseen. Monet pellon kasvukuntoa kehittävät perustoimenpiteet vaativat työtä ja aikaa vuosien ajan, mutta kun pitkäjänteisillä toimenpiteillä on viimein saatu pelto kuntoon pH:ta ja mururakennetta myöden, kannattaa sitä vaalia.

Kylvön kynnyksellä

Näin kasvukauden kynnyksellä paukut alkavat olla valmiina tiiviiseen kevätkylvösesonkiin. Kaiken panostuksen ja onnistuneen kylvön jälkeen on huomionarvoista jaksaa jatkaa kasvin ravinteiden saannin turvaamista koko kasvukauden ajan, jotta jo käytetyille panoksille saadaan tuottoa ja lajikkeisiin kehitetty satopotentiaali saadaan ulosmitattua kasveista.

Muun muassa hivenet on vietävä kasville kolmilehtiasteelta eteenpäin ruiskuttamalla, jollei niitä vapaudu kasville riittävästi maaperästä. Esimerkiksi mangaanipitoisuus on valtaosalla Suomen pelloista luonnostaan alhainen. Korkea pH yhdistettynä alhaiseen lämpötilaan sekä kuivuuteen estää kasvin mangaanin saannin ja tämä puolestaan voi vaikuttaa merkittävästi sadon muodostukseen. Kasvien hiven- ja muusta ravinne tarpeesta on siis tärkeää huolehtia koko kasvukauden ajan, tarpeen mukaista rikka- ja kasvitautitorjuntaa unohtamatta.

Ei stressille!

Kiitos kaikkien erikoisolosuhteiden, viime kasvukausien yhteisenä nimittäjänä lienee kulkenut stressi.

Varmasti useammin kuin kerran kasvin fysiologisen stressin aiheuttamia oireita on ”hoidettu” tautina ja tulos on ollut heikko, joskus jopa kasvuston turmio. Lisääntyneeseen stressiin, jota aiheuttavat esimerkiksi kuivuus, kuumuus, liika märkyys jne., on kehitetty tuoteratkaisuja, biostimulantteja, joita tulee markkinoille nyt kovaa vauhtia. Niiden käytön, samoin kuin oikeastaan kaikkien muidenkin kasvukauden panosten osalta, onnistumisessa ratkaisee tarpeenmukaisuus ja oikea-aikaisuus.

Tulevalle kasvukaudelle toivomme hyviä onnistumisia, vähemmän stressiä ja enemmän normaalia elämää niin kasveille kuin meille ihmisillekin!