Elämme aikaa, jolloin ilmastoasioista keskustellaan laajasti sekä maailmanlaajuisesti että Suomessa. Eikä syyttä, useimmat ihmiset ovat huomanneet, että säämme on aikaisempaa lämpimämpi, on pitkiä joko täysin kuivia tai sateisia kausia, myrskyjä on yhä useammin, valkoiset talvetkaan eivät ole enää itsestäänselvyys. Kaikkea vastaavaa on tapahtunut toki ennenkin, mutta nyt sää vaihtuu äärimmäisyydestä toiseen paljon aikaisempaa useammin.

Keskustelussa maatalous päätyy usein tulilinjalle, sillä maatalouden ja maankäytön osuus kasvihuonekaasupäästöistä on noin 24 prosenttia sekä maailmanlaajuisesti että Suomessa. Suomen maatalouden päästöistä 75 % tulee maaperästä, 19 % typestä ja tuotantoeläimistä ja 6 % energiankulutuksesta.

On kuitenkin hyvä muistaa, että maatalous on metsätalouden lisäksi ainoa sektori, joka pystyy myös sitomaan hiilidioksidia. Sen vuoksi pitäisi päästöjen sijaan keskittyä ratkaisuihin, joilla maatalous voisi sitoa hiilidioksidia vieläkin nykyistä enemmän, esimerkiksi parantamalla viljelyteknologiaa ja muuttamalla maankäyttöä. Ne tulee kuitenkin tehdä vaarantamatta maatalouden jo ennestään huonoa kannattavuutta ja heikentämättä elintarviketuotantoa. Vaikka innostus ilmaston parantamiseksi olisi kuinka suurta, jälkimmäistä ei saa unohtaa, sillä maapallon väkilukuhan kasvaa kuitenkin koko ajan.

Mitä parempi kasvusto sitä enemmän se sitoo hiiltä

Maaperä sisältää noin kaksi kertaa enemmän hiiltä kuin ilmakehä ja maassa kasvava kasvillisuus noin kolme kertaa enemmän hiiltä kuin ilmakehä. Koska noin 95 % ruoastamme tuotetaan suoraan tai epäsuorasti maaperässä, on tärkeää, että kasvutekijät voivat toimia optimaalisesti. Tällöin mahdollisimman pienillä päästöillä voidaan tuottaa mahdollisimman suuri määrä korkealaatuista biomassaa.

Maaperän hedelmällisyyttä ylläpidetään monipuolisella viljelykierrolla, välttämällä maaperän tiivistymistä, kalkituksella, ojituksella, kuivuuden ehkäisyllä ja maanparannusaineilla. Tai lyhyesti sanottuna; mitä humuspitoisempi maaperä on, sen paremmin se sitoo myös hiilidioksidia.

Kumina sitoo hiiltä viljaa tehokkaammin

Koska kuminan viljely on lähimpänä sydäntäni, haluan keskittyä pääasiassa kuminan maata parantaviin ja hiilen sitomiseen liittyviin hyötyihin.

VTT:n 20.1.2020 tekemän tutkimuksen mukaan kumina sitoo kolmen vuoden aikana 2,2 kertaa enemmän hiiltä kuin vilja. Syitä kuminan paremmuuteen on useita:

• Se on monivuotinen kasvi.
• Kun viljellään kuminaa, maata tarvitsee muokata vähemmän tai ei lainkaan, sillä se soveltuu myös suorakylvöön.
• Se suojaa maaperää eroosiolta.
• Se lisää kasvipeitteisyyttä talvella, mutta lisää sitä myös epäsuorasti, sillä kuminan lopettamisen jälkeen on mahdollista kylvää syyskasveja.
• Koska kumina alkaa kasvaa aikaisin keväällä ja sen yhteyttäminen jatkuu myös puinnin jälkeen, hiiltä sitoutuu koko kasvukauden ajan.
• 
  Sillä on syvä juuri, paljon juurimassaa ja hiusjuuristoa.
• Se parantaa maan rakennetta ja ylläpitää elinvoimaisuutta.
• Se parantaa maan eliöiden elinoloja.
• Se edistää mykorritsan tuotantoa
• Se monipuolistaa viljelykiertoa.
• Se soveltuu viljatilojen välikasviksi.

Viljelijät kiinnostuneet kannattavasta ilmastoviisaasta viljelystä

Valitettavasti edelleen on suuri epätietoisuus siitä, kuinka paljon eri viljelymenetelmien ja jopa eri viljelykasvien kautta todellisuudessa sitoutuu hiiltä maaperään. Todennäköisesti tutkimus tällä alalla on lisääntynyt, mutta sitä pitäisi edelleen lisätä, jotta kaikkiin avoinna oleviin kysymyksiin löydettäisiin vastaukset. Sopivia laskentamalleja kehitetään edelleen.

Olemme havainneet, että viljelijät ovat kiinnostuneita kantamaan oman kortensa kekoon ilmastovisaan viljelyn puolesta. He ovat yleensä hyvin kiinnostuneita monipuolisistamaan tilansa viljelykiertoa, ja ovat sen vuoksi kiinnostuneita vaihtoehtoisista viljelykasveista.

Mutta kuten kaikessa liiketoiminnassa, tuotannon tulee kuitenkin olla kannattavaa. Ja siksi kuminasta on paljon hyvää kerrottavaa.

Joten vastaus on: KYLLÄ, kuminalla voi olla positiivinen vaikutus ilmastoon!