Suvi Rinta-Kiikka
30.09.13

Maatilojen osakeyhtiöittäminen yleistynyt tilakoon kasvun ja yhteisyritysten myötä

Osakeyhtiömuotoinen maatalous on yleistynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. Osakeyhtiöiden tuotanto-osuuden arvioidaan nousevan suureksi erityisesti sika- ja siipikarjataloudessa. Kasvintuotannossa osakeyhtiöiden osuus tuotannosta on huomattavasti pienempi, mutta lukumääräisesti niitä on kuitenkin kohtalaisen suuri määrä.

Verotus pääponnin osakeyhtiöittämiselle

Osakeyhtiöittäminen tarjoaa isoille tiloille paitsi paremmat lähtökohdat kehittää ja hallita tilakokonaisuutta myös ratkaisuja toiminnan selkeyttämiseen erilaisissa tilojen yhteenliittymissä ja yhteistyömuodoissa. Usein pääasiallinen syy yhtiöittämiseen on kuitenkin verotus.

Maatalouden osakeyhtiöittämisen koetaan verotuksen ansiosta parantavan tilan kannattavuutta ja maksuvalmiutta. Osakeyhtiön veroetu suhteessa yksityiseen maatalouden harjoittajaan nähden tulee siitä, että osakeyhtiö maksaa tuloista yhteisöveroa, joka on etenkin isoilla tulotasoilla huomattavasti alempi kuin yksityisen maatalouden harjoittajan pääomatulovero ja ansiotulovero. Myös osakeyhtiöiden nettovarallisuuden erilainen arvostaminen mm. pellon osalta, mahdollistaa suuremman nettovarallisuuden. Tämä puolestaan nykyisillä verosäädöksillä mahdollistaa suuremman verovapaan osingontulo-osuuden.

Tällä hetkellä osinkotulojen verovapaa osuus on 9 % tilan nettovarallisuudesta. Enintään kuitenkin 60 000 euroa. Jotta verovapaan osuuden voisi hyödyntää kokonaan, tulisi nettovarallisuuden olla 666 666 euroa. Isolla osalla osakeyhtiöistä maatalouden verotettava tulo jäi alle 100 000 ja nettovarallisuus alle 500 000 euron. Käytännössä moni maksaa osingosta myös tuloveroa. Päätoimisen tilan, jonka on saatava yhtiöstä tuloa joko palkkana tai osinkona yrittäjäperheen elämiseen, täytyy siis olla kohtalaisen suuri, jotta osakeyhtiö olisi verotuksellisesti edullisempi kuin yksityinen maatalouden harjoittaja.

Osa-aikaisilla tiloilla tilanne on toinen, sillä yrittäjillä on yleensä joko maatalouden ulkopuolista palkkatuloa tai yritystoimintaa, joilla voidaan kattaa ainakin osin yksityinen kulutus. Maatalouden tulot voidaan tällöin käyttää pääosin tilan toimintaan ja osinkoa nostaa verovapaan osuuden rajoissa. Osakeyhtiöstä nostettava osinko tai maksettava palkka on myös helpommin soviteltavissa tilanteen mukaan kuin niillä tiloilla, joilla yrittäjäperhe saa tulonsa pelkästään maataloudesta.

Vuonna 1995 osakeyhtiömuotoisia maatiloja oli noin 200 ja vuonna 2012 jo runsaat 600. Erityisesti suuret kotieläintilat ovat yhtiöittäneet tuotantoaan. Vuonna 2020 osakeyhtiömuotoisia maatiloja arvioidaan olevan yli 850. Samalla niiden merkitys erityisesti tuotannosta kasvaa.

Yhtiöittäminen usein kytköksissä investointeihin

Pelkästä verotuksen näkökulmasta yhtiöittäminen ei ole kaikilla tiloilla ollut kannattavaa, ainakaan lyhyellä aikavälillä. Usein osakeyhtiöittäminen onkin ollut kytköksissä investointeihin, joiden ansiosta tulojen odotetaan kasvavan tulevaisuudessa. Investoinnit näkyvät yhtiöittäneiden tilojen talouden kehityksessä. Vaikka liikevaihto ja varallisuus ovat kasvaneet, myös velkamäärä on suuri. Vuonna 2012 yli puolella yhtiömuotoisista maatiloista omavaraisuusaste oli heikko. Yrittäjät kuitenkin kokevat, että ilman yhtiöittämistä investoinnit eivät olisi tapahtuneet samassa mittakaavassa eivätkä samalla nopeudella.

Yrittäjät kokevat myös osakeyhtiöiltä edellytettävän kahdenkertaisen kirjanpidon antavan paremmat mahdollisuudet talouden seurantaan etenkin investointitilanteissa ja toiminnan laajentuessa. Osakeyhtiötä koskevat säännökset puolestaan selkeyttävät kokonaisuuden hallintaa ja luovat tasapuolisuutta osakkaiden kesken.

Yhteisyrityksissä osakeyhtiö on luonnollinen valinta, koska tällöin toiminnasta tulee yritysmäistä ja yrityksen hallinnasta selkeää. Noin 30 % maatalouden osakeyhtiöistä onkin yhteisyrityksiä ja yhteisten toimintojen omistusta.

Verouudistus hyödyttää toisia, toisia taas ei

Hallituksen suunnitteleman yhteisö- ja osinkoverouudistusten myötä osinkotulo on jatkossa aina osittain veronalaista tuloa. Samalla yhteisöveroprosentti laskee 20 prosenttiin.

Uudistukset tekevät etenkin pienten päätoimisten osakeyhtiöiden tilanteen haastavammaksi. Pienemmillä tulotasoilla verotus kiristyy ja yhtiömuodon veroetu yksityiseen maatalouden harjoittajaan yhtiöissä kaventuu. Tiloilla joudutaankin todennäköisesti laskemaan kannattava palkka- ja osinkotuloyhdistelmä uudelleen. Uudistukset hyödyttävät tiloja, jotka pystyvät jättämään suuren osan tuloista tilan toiminnan pyörittämiseen. Todennäköistä on, että verouudistus lisää osa-aikaisten kasvinviljelytilojen kiinnostusta yhtiöittämiseen.


Tutkimuksen aineisto osakeyhtiömuotoisten maatilojen taloudesta poimittiin Amadeus-tilinpäätöstietokannasta. Rakennekehityksessä aineistona oli MMM Tiken IACS-rekisterin tietoja Suomen maatiloista vuosilta 2005–2010. Lisäksi hyödynnettiin kolmen Pro gradu -työn tietoja. Osakeyhtiöiden ja yksityisen maatalouden harjoittajan veroeroja tarkasteltiin laskelmalla kokonaisverot eri tulo- ja nettovarallisuustasoilla.

Blogiteksti on tiivistelmä PTT:n tutkimusrapostista "Osakeyhtiömuotoinen maatalous Suomessa. PTT raportteja 242.", Rinta-Kiikka, Suvi, Pyykkönen, Perttu ja Ylätalo, Matti. Täydellisen tutkimusraportin voit tilata täältä (maksullinen)

Kommentit

Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja