Laiskuus ei ole koskaan kuulunut suomalaisten perusarvoihin, olemme ahkera kansa. Kesälomankin jälkeen on ollut ansiokkaampaa kertoa montako mottia puuta tuli tehtyä, kuin montako päivää tuli maattua rannalla.

Fyysisyys on näkynyt myös suomalaisten kunnioituksena vahvaa kestävyyttä vaativia yksilölajeja kohtaan. Ei siis ole kovin yllättävää, että myös varallisuuden kasvattamisessa olemme suosineet konkreettisia omaisuuslajeja; Omassa metsässä olemme voineet liikkua, mutta samalla hoitaa myös varallisuutta, fyysisesti.

Lisäksi oma asunto on monelle suomalaiselle pääasiallinen säästämisen kohde ja varallisuuden lisäämistä on ollut helppo jatkaa vuokra-asuntojen ostamisella. Nämäkin ovat säästämisen lisäksi fysiikkaa vaativia lajeja. Osakesäästämiseen on myös aikanaan kuulunut fyysinen osakekirja, ei siis ihme että osa vanhemmista sijoittajista kaipaa vieläkin osinkokuponkien leikkaamista.

Yhä useampi suomalainen tarvitsee liikkuakseen ryhmän tai personal trainerin. Mutta ei kai suomalainen nykyään luonteeltaan laiskempi ole kuin ennen. Toimintatavat vain ovat hiljakseen vaihtuneet, niin ja ehkä mukavuudenhalu lisääntynyt.

Tämä näkyy myös säästämisessä ja sen tarjonnassa. Metsänhoito ja asuntosijoittaminen voidaan nykyään hoitaa helposti kokonaispalveluna yritysten kautta ja osakesijoittaminenkin toteutetaan yhä useammin varainhoitona.

Mutta ei mukavuudenhalu pahasta ole, sijoittamisessakaan. Kunhan se edistää ja ylläpitää suomalaisten sijoittamista metsään, asuntoihin ja osakkeisiin.