Naudan ja lampaan pötsissä on monipuolinen mikrobisto, jonka tärkeimpiä tehtäviä on hajottaa kuitupitoista rehua käyttökelpoiseen muotoon. Nämä mikrobit hyödyttävät isäntäeläintä myös vitamiinien saannin suhteen. Ne muodostavat runsaasti B-ryhmän vitamiineja. Terve aikuinen märehtijä, jonka pötsi toimii moitteetta, ei tarvitsekaan ruokintaansa lisättyjä B-vitamiineja. Puutetta saattaa tulla ainoastaan pötsihäiriöiden yhteydessä, jolloin mikrobistonkin toiminta on puutteellista. Pikkuvasikoilla ja karitsoilla pötsi ei ole vielä kehittynyt ja niille B-vitamiinilisä on tarpeellinen. Aikuisille märehtijöille on kuitenkin hyötyä erityisesti maidontuotannon alkuvaiheessa B-ryhmän vitamiineihin laskettavista niasiinista ja koliinista, jotka vaikuttavat elimistön rasvavarastojen käyttöönottamiseen ja rasvojen käsittelyyn maksan kautta edelleen energiaksi. Muissa tapauksissa A-, D- ja E-vitamiinien lisääminen rehustukseen riittää.

Sika yksimahaisena taas tarvitsee hyvin voidakseen sekä A-, D- ja E-vitamiineja että monipuolisesti B-ryhmän vitamiineja. Näitä yleensä onkin lisättynä sikojen täysrehuihin, esiseoksiin ja kivennäisiin ja erityisesti sioille tarkoitettuihin vitamiinivalmisteisiin. Kun elimistö on kovassa rasituksessa, kuten nykypäivän korkeatuottoisiksi jalostetuilla eläimillä, nousee vitamiinien tarve entisestään.

Hevosen ruoansulatuskanava on mielenkiintoinen yhdistelmä: sillä on ensin mahalaukku ja ohutsuoli yksimahaisen tapaan ja tämän jälkeen suuri, pötsiä muistuttava umpi-paksusuolisammio, jossa mikrobit hajottavat heinää hevoselle käyttökelpoiseen muotoon. Nämä mikrobit muodostavat B-vitamiineja samoin kuten märehtijöillä. Kuitenkaan tämä B-vitamiinimäärä ei riitä kuin aikuisille lepohevosille ja B-vitamiinien tarve kasvaa hevosen rasitustason noustessa. Kilpahevosille ja pikkuvarsoille riittävä B-vitamiinien saanti rehusta onkin erityisen tarpeellista.

Näistä voi yhteenvetona todeta, että mikä pätee yhteen eläinlajiin tai ihmiseen, ei välttämättä päde enää seuraavaan eläinlajiin. Vitamiinitutkimusta tehdäänkin maailmalla koko ajan, jotta pystyisimme optimoimaan mahdollisimman tarkasti tietyssä tuotantovaiheessa olevien eläinten vitamiiniruokinnan. Optimi ei ole silloin, kun puutosoireet pysyvät poissa. Optimi on silloin, kun eläin voi hyvin, tuottaa potentiaalinsa mukaisesti ja pystyy hyvään tuotantotasoon useammankin vuoden.