Tänä päivänä on onneksi tehty hyviä tutkimuksia ja hankkeita nurmentuotannon ympärille. Sieltä moni tila on saanut vinkkejä ja neuvoja oman tilan kannattavuuden parantamiseksi ja ideoita työtaakan vähentämiseksi. Kaikissa tutkimuksissa säilörehun laadun tärkeys on noussut esille.

Hankkeissa kannattavuuden kannalta kolme tärkeintä asiaa ovat olleet hyvät hehtaarikohtaiset satotasot, erinomainen rehun säilönnällinen laatu ja hyvä sulavuus (D-arvo). Kun nämä asiat ovat hallinnassa, on mahdollista saavuttaa hyvä lopputulos. Säilörehunäyteanalyysissä kannattaa kiinnittää erityisen paljon huomiota syönti-indeksiin, joka kuvaa säilörehun tuotantopotentiaalia paremmin kuin mikään yksittäinen säilörehun laatutekijä.

Nykyään melkein kaikki säilörehut pyritään tekemään esikuivattuna. Pelloilla näkee kesäisin isoja ajosilppureita ja suuria rehukärryjä, jotka ovat tehneet säilörehun teon todella tehokkaaksi.

Isoilla tiloilla kaikkea ei välttämättä kannata tehdä itse. On ollut hienoa huomata, että urakointia tehdäänkin nykyään enemmän kuin ennen. Sen myötä maatalousalalle on tullut myös lisää työpaikkoja.

Rehukoneiden tehojen kasvaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota säilöntäaineen annosteluun ja varmistettava, että siilolla tiivistys onnistuu. Siilomiehellä ei saa olla kiire, paitsi ehkä ruokapöydästä takaisin siilolle.

A.I. Virtanen ja Henning Karström kehittivät ja kaupallistivat AIV-menetelmän 1920-luvun lopulla Valion laboratoriossa. Säilöntäkonseptin periaatteet – nopea pH:n lasku ja anaerobinen säilytys – ovat edelleen avaimet säilönnän onnistumiseen. Vaikka rehunkorjuu on kehittynyt, ovat rehunsäilönnän periaatteet säilyneet ennallaan. Säilönnällä ylläpidetään rehun käyttöarvoa!

Ensi vuonna tulee 70 vuotta täyteen siitä, kun Virtanen sai keksinnöstään kemian Nobel-palkinnon. Vaikka AIV on lähes satavuotias keksintö, on se edelleen rehunsäilönnässä varmin ratkaisu. Jo viisas mies Virtanen aikoinaan sanoi: ”Kun säilörehua tehdään, siitä on tehtävä hyvää”!