Luonnonvarakeskuksen tutkijat ovat kulkeneet viime vuosien aikana ahkerasti Pohjois-Satakunnan ja Pirkanmaan rajamailla olevilla suoalueilla. He keräävät tietoa siitä, kuinka hyvin rahkasammaleen poisto on antanut kasvutilaa vientiteollisuuden kaipaamalle kihokille.

Esimerkiksi Kihniössä sijaitsevalta Hoikkasuolennevalta on kuorittu 20–30 senttimetrin vahvuinen rahkasammalkerros pois noin neljä vuotta sitten. Nyt alueella kasvaa kihokkia, joka hentorakenteisena suokasvina ei pysty kilpailemaan elintilastaan.

"Rahkasammaleen korjuu antaa kihokille hyvän kasvumahdollisuuden", sanoo tutkija Niko Silvan Luonnonvarakeskuksesta.

Rahkasammal ensin päältä hyötykäyttöön

Luonnonvarakeskus seuraa eri aikoina kuorittujen suoalueiden kehitystä. Huomiota kiinnitetään erityisesti siihen, milloin kihokki alkaa ilmestyä alueelle ja milloin se on runsaimmillaan. Tärkeä tieto on sekin, kuinka monta vuotta kihokkia voidaan kyseisellä menetelmällä kasvattaa.

"Se on varmaan jotain viiden vuoden luokkaa", arvioi vastuututkija Leila Korpela Luonnonvarakeskuksesta.

Suolta kerättävä rahkasammal voidaan käyttää hyödyksi Suomessa. Sitä käytetään esimerkiksi kasvualustojen valmistuksessa. Vielä toistaiseksi rahkasammaltuotanto on pienimuotoista, mutta se kasvaa koko ajan.

"Tähän mennessä rahkasammalta on kerätty noin sadan hehtaarin alueelta", tutkija Niko Silvan sanoo.

Kihokki todella haluttu vientituote

Rahkasammaleen tilalle kasvava kihokki on arvokas kasvi. Sitä käytetään maailmalla muun muassa lääke- ja kosmetiikkateollisuudessa.

Tähän mennessä Suomessa on kerätty kihokkia pääasiassa vain Oulun seudulla. Siellä perinteet ovat kuitenkin pitkät ja käytännöt ovat muodostuneet jo tutuiksi. Oulun seudun tuotanto ei kuitenkaan täytä vielä markkinoita.

"Kihokkia menisi maailmalle niin paljon kun sitä pystytään tuottamaan", sanoo tutkija Niko Silvan.

Luonnonvarakeskus toivoo, että maanomistajat innostuisivat hyödyntämään käyttämättömiä ja tuottamattomia suoalueita. Se on pyrkinyt informoimaan asiasta, mutta maanomistajien kiinnostus on ollut vielä laimeaa.

"Toivotaan että saadaan maanomistajia hyödyntämään heikkotuottoisia soita", vastuututkija Leila Korpela sanoo.

Kihokin kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin vaan kerääminen vaatii maanomistajan luvan. Lue lisää keräämisestä

Lähde: Yle (pl. viimeinen kappale)