Härkäpapua vioittava ja hankalasti torjuttava härkäpapupiilokas leviämässä myös Suomeen

Ruotsissa ja muualla Euroopassa härkäpavulla yleistä tuholaista on löytynyt nyt myös suomalaisesta härkäpapupellosta.

Härkäpavun siemeniä vioittavaa tuholaista, härkäpapupiilokasta, on löydetty Varsinais-Suomesta. Härkäpapupiilokasta on Suomessa aiemmin tavattu vain satunnaisia yksilöitä, mutta tänä kesänä piilokkaita ja niiden vioitusta siemenissä on havaittu ensi kertaa härkäpapupellolla Paimiossa.

Ruotsissa härkäpapupiilokasta on esiintynyt vuodesta 2008 alkaen laajenevassa määrin tuholaisena. Härkäpavun viljelyn yleistymisen myötä tuholaisen saapuminen on ollut odotettavissa myös Suomeen. Kesän poikkeuksellisen kuiva ja lämmin sää on edesauttanut lajin kehitystä.

Härkäpapupiilokas (Bruchus rufimanus) on lehtikuoriaisiin (Chrysomelidae) kuuluva ruskeanmusta, harmaalaikullinen, pieni (4-­5 mm) kovakuoriainen, jonka etujalat ja tuntosarvien neljä tyvijaoketta ovat yleensä kellertävänpunaisia. Siementen sisällä elävät vaaleat, ruskeapäiset ja jalattomat toukat vioittavat härkäpavun siemeniä ja vaikuttavat sadon määrään ja laatuun. Vioitus vähentää myös siementen itämistä ja lisää kasvitautiriskiä. Lajin pääasiallinen ravintokasvi on härkäpapu, mutta sitä esiintyy myös muilla palkokasveilla.

Lämpimät olosuhteet edesauttavat leviämistä

Härkäpapupiilokkaalla on yksi sukupolvi vuodessa. Laji talvehtii pääosin aikuisena, mutta myös siemenen sisällä keskenkasvuisena toukkana. Aikuiset siirtyvät talvehtimispaikoista kasvustoihin lämpötilan noustessa yli + 15 asteen ja käyttävät ravintonaan härkäpavun siitepölyä ja mettä.

Naaras munii palkoihin ja muninta vaatii lämpimät sateettomat olosuhteet. Optimilämpötila on yli +20 astetta. Pieni toukka kaivautuu palossa kehittyvän siemenen sisään. Toukkavaiheita on neljä. Täysikokoinen toukka tekee siemeneen ulostuloreiän, mutta koteloituminen tapahtuu siemenen sisällä. Aikuinen kuoriainen poistuu siemenestä reiän kautta.

Vioittuneissa siemenissä kaksi reikää

Härkäpapupiilokkaan vioitukset erottuvat sadon joukosta paljain silmin. Vioittuneissa siemenissä erottuu usein kaksi erikokoista pyöreää reikää: pienempi juurikuoriutuneen toukan sisäänmenoreikä ja suurempi aikuisen ulostuloreikä. Siementen joukossa voi näkyä myös pieniä kuoriaisia, jotka häirittäessä vetäytyvät kippuralle.

Härkäpapupiilokkaan vioitusriski kasvaa härkäpavun viljelyn laajenemisen myötä, mutta riippuu myös sääolosuhteista. Laji on todennäköisesti tullut Suomeen kylvösiemenen mukana, mahdollisesti jo aiemminkin. Nyt lajin esiintyminen Suomessa on varmistettu härkäpapupellolta otetuista näytteistä, joissa laji esiintyi runsaslukuisena.

Hankala torjuttava

Lajin torjunta on hankalaa. Nimensä mukaiset härkäpapupiilokkaan toukat piilottelevat siemenen sisällä, missä ne ovat suojassa torjuntaruiskutuksilta. Mahdollinen kemiallinen torjunta tulisi kohdistaa muniviin aikuisiin, mikä on pitkään kukkivassa kasvustossa hankalaa. Käytännössä kemiallisen torjunnan teho on usein jäänyt heikoksi.

Lajin seurannassa voidaan käyttää feromonipyydystä. Tarve härkäpapupiilokkaan kestäville torjuntamenetelmille on koko Euroopassa.

Luonnonvarakeskus on kiinnostunut härkäpapupiilokashavainnoista ja pyytää havaintoja tehneitä vastaamaan tiedusteluun.

Lähde: Luonnonvarakeskus (Luke) Maatalousinfo

Kommentit

Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja