Siipikarja ja muut kotieläiminä pidettävät linnut on joko pidettävä sisätiloissa tai ulkoilualue on kauttaaltaan suojattava ja katettava esimerkiksi riittävän tiheällä verkolla maaliskuun alusta toukokuun loppuun saakka.

Suojauksen tarkoituksena on estää lintuinfluenssan leviäminen muuttolinnuista kotieläiminä pidettäviin lintuihin. Suojaus suojaa lintuja myös muilta tarttuvilta taudeilta, kuten Newcastlen taudilta tai salmonellalta.

Siipikarjan ulkonapidosta on ilmoitettava etukäteen paikalliselle kunnaneläinlääkärille. Suojausmääräykset eivät koske viestikyyhkyjen vapaalentoja, sileälastaisia lintuja (muun muassa strutsit ja emut) eikä eläintarhoja. Kotieläinpihat ja muut pysyvät eläinnäyttelyt ovat ulkonapitokiellon piirissä.

Jos siipikarjassa havaitaan lintuinfluenssaan viittaavia oireita, normaalista poikkeavaa kuolleisuutta tai muutoksia tuotannossa, on asiasta ilmoitettava heti kunnan- tai läänineläinlääkärille. Veden ja rehun kulutuksen tai munantuotannon väheneminen voivat olla merkkejä lintuinfluenssatartunnasta tilalla. Tarvittaessa virkaeläinlääkäri lähettää näytteitä tutkittavaksi Ruokavirastoon.

Lintuinfluenssaa taas Euroopassa

Korkeapatogeenisia eli korkeaa kuolleisuutta luonnonvaraisille linnuille ja siipikarjalle aiheuttavia influenssaviruskantoja esiintyy eri puolilla maailmaa. Euroopassa on vuoden vaihteesta alkaen esiintynyt korkeapatogeenista H5N8-tyypin lintuinfluenssa, jota on todettu siipikarjatiloilla mm. Puolassa, Tsekissä, Slovakiassa, Unkarissa, Romaniassa, Saksassa ja Bulgariassa. Luonnonvaraisten lintujen tapauksia on toistaiseksi raportoitu kaksi, molemmat Keski-Euroopassa.

Korkeapatogeeninen lintuinfluenssa sekä matalapatogeeninen H5- tai H7-tyypin lintuinfluenssa siipikarjalla luokitellaan helposti leviäväksi eläintaudiksi. Jos tautia todetaan siipikarjassa, tila saneerataan ja siipikarjan sekä siitä saatavien tuotteiden kuljetusta rajoitetaan tilan lähialueilla.

Lähde: Ruokavirasto