Olet täällä

Mikä hidastaa täydennysvalkuaisomavaraisuuden kasvua? 

Opiskelijat Jaakko Haarala ja Niko Luttinen esittelivät Raisio Oyj:n Tutkimussäätiön seminaarissa Helsingin yliopistolla tekemänsä projektityön tuloksia. Projektityössä selvitettiin täydennysvalkuaisomavaraisuuden pullonkauloja viljelijän näkökulmasta Raisioagron toimeksiannosta.

Kyselytutkimukseen vastasi lähes 460 maatalousyrittäjää, joista reilu 230 oli kotieläintilallisia. 

Projektityön tavoitteena oli selvittää tekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet siihen, että Suomessa täydennysomavaraisuus on tällä hetkellä vain noin 20 prosenttia.

Tiedon puute rajoittaa

Kotieläintilojen vastauksissa korostui erityisesti valkuaiskasveihin liittyvä tiedon tarve. Vastaajat kaipasivat enemmän tietoa etenkin valkuaiskasvien  viljelytekniikasta, viljelymahdollisuuksista ja käytöstä kotieläinten ruokinnassa. Tietoa toivottiin alan toimijoilta, mutta myös vertaistietoa pidettiin arvokkaana. 

Yhtenä tekijänä tunnistettiin myös peltopinta-ala ja viljelyn epävarmuustekijät. Etenkin nautatiloilla peltopinta-alan koettiin rajoittavan valkuaiskasvien viljelyä. Sika- ja siipikarjatiloilla puolestaan epävarmuus koettiin vahvasti viljelyä rajoittavaksi tekijäksi. 

Kiinnostusta valkuaiskasvien viljelyn kuitenkin on ja aihe koetaan vastanneiden kesken tärkeänä. Vastaajista lähes 35 prosenttia on kiinnostunut ja vajaa 15 prosenttia erittäin kiinnostunut valkuaiskasvien viljelystä.

Tilakoolla on väliä 

Kasvinviljelytiloja tutkimuksessa oli mukana yhteensä 226 kappaletta. 

Valkuaiskasvien viljelyä kasvinviljelytiloilla rajoittaa vastausten perusteella etenkin viljelytekniset haasteet. Myös tiedon ja soveltuvien kasvien puute, kysyntä sekä maatalouspolitiikan rajoitteet nousivat vahvasti esille. Vastauksissa heijastuivat lisäksi valkuaiskasvien viljelyyn liittyvät ennakkoluulot ja hintatekijät.

Pinta-ala näkyi myös kasvinviljelytilojen vastauksissa. Viljelyyn liittyvät riskit tasaantuvat paremmin isoilla tiloilla, joissa pinta-ala puskuroi satovaihteluita pieniä tiloja paremmin. Kasvava keskipinta-ala helpottaa tilannetta. 

 

Projektityön esittelyyn voi tutustua paremmin tästä.

 

 

Kommentit

Lasse Matikainen

Kiitokset valkuaiskasviprojektin tekijöille. Tämä laaja selvitys antaa hyvin kokonaiskuvaa valkuaiskasvien viljelyn tilanteista ja näkemyksistä Suomessa.
Hernettä olen viljellyt jo yli neljän vuosikymmenen aikana, en joka vuosi, mutta melko usein. Kokemukset hyvin vaihtelevia, onnistumisesta täydelliseen epäonnistumiseen.
Tänä keväänä ensimmäisen kerran rohkenin kylvää härkäpapua, erityisesti siksi,
että uusi Sampo lajike on jalostajan kokemuksilla Kontua kuivuudenkestävämpi ja ei ole niin altis suklaalaikulle.

Ensimmäinen positiivinen yllätys oli siemenen pieni koko, vain noin herneen kokoista. Pienestä koosta johtuen siementä tuli kylvää hehtaarille vain 160 kg.
Sadonkorjuuvaiheessa myös pieni siemenkoko on eduksi.

Kylvölohko oli monia maalajeja sisältävä - siis erityisen haastava. Tein kylvön lannoitelaatikosta 25 cm rivivälillä. Lannoitevantaiden ansiosta siemen saatiin painettua riittävän syvälle kosteaan maahan. paikoin lähes jopa 10 cm syvyyteen. Taimettuminen on alkanut ja tasaisesti. Jos olisin kylvänyt tälle lohkolle mitä tahansa muuta kevätkasvia, kasvuun lähtö ei olisi ollut näin hyvää tässä kuivuustilanteessa.

katriala

Kiitos Lasse hyvästä ja rohkaisevasta kommentista!

Tästä on varmasti apua muille härkäpavun viljelijöille ja sitä kenties pohtiville. Toivottavasti kasvukausi on härkäpavulle suotuisa ja kerrothan syksyllä millainen sato lopulta korjattiin :)

T. Katri Farmitilta

niina.pitkanen@...

Hienoa, että lähdit kokeilemaan härkäpavun viljelyä ja kerroit käyttämästäsi viljelytekniikasta - onhan kyseessä tärkeä kasvi Suomen valkuaisomavaraisuuden kannalta, ja näitä vertaiskokemuksia juuri kaivataan. Hyvää ja onnistunutta kasvukautta Sampon viljelijälle!

Samankaltaista sisältöä