Maltti on valttia nurmiseoksissa

Kuivuuden aiheuttamat haasteet nurmituotannossa ovat viljelijöillä vielä tuoreessa muistissa, kun katseet kääntyvät jo kohti uutta kasvukautta. Nurmilla kaiken lähtökohtana on hyväkuntoinen pelto ja riittävä lannoitus, mutta myös viljelyyn valittavilla lajeilla ja lajikkeilla on merkitystä.

Kuivuuden aiheuttamat haasteet nurmituotannossa ovat viljelijöillä vielä tuoreessa muistissa, kun katseet kääntyvät jo kohti uutta kasvukautta. Sääolosuhteita ei voi ensi kesänäkään hallita, mutta nurmentuotannossa on monta muuta asiaa, joihin viljelijä voi vaikuttaa. Kaiken lähtökohtana on hyväkuntoinen pelto ja riittävä lannoitus, mutta myös viljelyyn valittavilla lajeilla ja lajikkeilla on merkitystä.

Ruokonata veti vesipulassa pisimmän korren

Boreal Kasvinjalostuksen nurmiohjelmissa viljelijöiden käyttöön jalostetaan kuivuutta ja muita sään ääri-ilmiöitä kestäviä lajikkeita, jotka ovat samalla talvenkestäviä, satoisia ja jälkikasvukykyisiä. Vähäsateisen kasvukauden vaikutukset ovat helposti nähtävissä Etelä-Suomen koekentillä.

Ruokonadan jälkikasvu oli nurminataa parempaa Borealin nurmikokeessa Jokioisilla. Kuvassa keskellä nurminataruutu, reunoilla ruokonataa.

- Kokonaissato jäi timoteillä ja nurminadalla vain noin 60 prosenttiin vuoden 2017 tasosta Jokioisilla. Pahiten pitkään jatkunut kuivuus haittasi timotein jälkikasvua ja timotein sato jäi kolmannessa niitossa vain kolmannekseen viimevuotisesta. Sen sijaan ruokonata kasvoi tänä vuonna hyvin ja sadoksi saatiin 93 prosenttia normaalista, kertoo Borealin kasvinjalostaja Mika Isolahti.

Ruokonadan menestys ei tullut yllätyksenä, sillä kasvi kestää juuristorakenteensa ansiosta hyvin kuivuutta ja on jälkikasvukyvyltään omaa luokkaansa. Isolahti ennustaa, että ensi vuonna ruokonadan suosio nurmiseoksissa kasvaa, mutta varoittelee samalla innostumasta kasvin kanssa liikaa.

- Voimakaskasvuisena lajina ruokonata valtaa alaa kasvustossa, joten sen osuus nurmiseoksesta on hyvä pitää enintään 10-15 prosentissa, suosittelee Isolahti.

Nurmiseokseen kannattaa valita kehitysrytmiltään samanlaisia lajikkeita, sillä se vaikuttaa niittotaktiikan valintaan. Kovan kehitysrytmin lajikkeissa sato täytyy korjata kolme kertaa, jotta laatu saadaan vakioitua.

- Ruokonadan D-arvo laskee helposti varsinkin toisessa niitossa, jos korjuun ajoituksen kanssa ei ole tarkkana. Päätös niiton ajankohdasta kannattaa tehdä ruokonadan ehdoilla, sanoo Isolahti.

Laadulla on väliä

Perinteisesti Suomessa on käytetty hyvin timoteivaltaisia nurmiseoksia eikä suotta. Timoteistä löytyy satovarmoja lajikkeita, joissa on hyvin korkea laatu ja ne maistuvat eläimille. Laadun näkökulmasta useamman timoteilajikkeen yhdistäminen seokseen ei tuo välttämättä lisäarvoa.

- Olemme tehneet kokeita, joissa olemme sekoittaneet kahta timoteilajiketta keskenään. Hieman yllättäen niiden laatuarvot ovat asettuneet analyyseissä kummankin lajikkeen puoliväliin, jos sekoitussuhde on ollut 50-50, kertoo Isolahti.

Timoteistä Borealilla jalostetaan sekä aikaisen että myöhäisen kehitysrytmin lajikkeita. Aikaisen kehitysrytmin timoteit, kuten Rhonia ja Rubinia, ovat niiden hyvän jälkikasvukyvyn takia kolmen niiton lajikkeita. Myöhäisen rytmin timoteit, kuten Tuure, Uula ja Nuutti, sopivat sekä kahden että kolmen niiton taktiikkaan, sillä niiden laadun muutokset ovat hitaita, vaikka korjuun kanssa joutuisi vähän odottelemaan. Säilörehu- ja laidunkäyttöön soveltuvan nurminadan lisääminen timotein sekaan tuo seokseen lisää laatua ja jälkikasvukykyä. Ruokonadan hyviä ominaisuuksia ovat puolestaan sen jälkikasvukyky ja kuivuuden kesto.

- Jos ruokonadan ruokinnallista laatua ja sen maistuvuutta eläimille onnistutaan vielä parantamaan jalostuksella ilman, että sen talvenkestävyys menetetään, on ruokonata erittäin potentiaalinen nurmikasvi monenlaiseen käyttöön, sanoo Isolahti.

Vaatimuksena talvenkestävyys

Lajien monipuolisuus tuo varmuutta nurmien viljelyyn, mutta mitä tahansa komponentteja nurmiseoksiin ei nurmen jalostaja näe järkeväksi laittaa.

- Kannattaa katsoa, millaisia talvehtimisluvut ovat olleet virallisissa lajikekokeissa. Jos lajiketta ei ole lainkaan testattu Suomen oloissa, on sen laittaminen nurmiseokseen arveluttavaa, vinkkaa Isolahti.

Työtä talvenkestävien lajikkeiden jalostamiseksi tehdään jatkuvasti. Englanninraiheinällä haaste talvenkestävyyden kanssa on jopa niin iso, että kilpailevat pohjoismaiset kasvinjalostajat etsivät yhdessä ratkaisua ongelmaan.

- Olemme käyneet massiivisen määrän geenipankkiaineistoja läpi löytääksemme uusia talvenkestävyyslähteitä englanninraiheinälle. Suomen oloissa Riikka on ollut talvenkestävin lajike jo 1980-luvulta alkaen, sanoo Isolahti.

Nurmipalkokasveista suurimmat edistysaskeleet ovat odotettavissa puna-apilasta. Uudet, muutaman vuoden päästä viljelyyn tulevat lajikkeet Selma ja Raisa ovat olleet jo virallisissa lajikekokeissa ja niiden kantasiementuotantoa käynnistetään parhaillaan.

- Uudet lajikkeet tulevat muuttamaan puna-apilan käyttöä nurmiseoksissa merkittävästi, sillä niiden talvenkestävyys on todella paljon parempi kuin nykyisin viljelyssä olevilla lajikkeilla. Raisalla talvituhot ovat olleet kokeissa vain 2-3 prosenttia ja Selmalla 6-7 prosenttia, sanoo Isolahti.

Tutustu Borealin nurmikasvivalikoimaan

Kommentit

Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja