Farmitin ajankohtaisuutisissa tullaan kevään kuluessa käymään tietoiskujen avulla läpi, millaisia kasvustossa nähtäviä oireita eri ravinteiden puutokset aiheuttavat kasvukaudella öljykasveilla ja viljoilla. Sarjan ensimmäisessä osassa kerrotaan yleistä asiaa viljelykasvin tasapainoisen ravinteidensaannin merkityksestä. Seuraavien osien aiheita ovat ravinteiden liikkuvuuden merkitys puutosoireiden esiintymiseen, puutosoireiden määrittäminen kasvustosta, rikin, fosforin, kaliumin, typen ja eri hivenravinteiden puutosoireet rypsillä, rapsilla ja viljoilla.

Ravinteiden aiheuttamien puutosoireiden tunnistaminen on tärkeää, sillä viljelykasvin kärsiessä jonkin ravinteen puutteesta ei myöskään muista ravinteista saada parasta mahdollista hyötyä. Ravinnepuutosoireiden tunnistaminen kasvustosta on kuitenkin monesti vaikeaa, koska ne eivät aina ilmene selkeinä kuvauksen mukaisina oireina, vaan saattavat esiintyä myös usean muunkin ravinnepuutosoireen kanssa yhdessä. Puutosoireiden tunnistamisen perusedellytys kuitenkin on, että osaa ensin tunnistaa yksittäisen ravinteen aiheuttamat puutosoireet. Puutosoireet aiheutuvat usein eri ympäristötekijöiden yhdysvaikutuksena. Kasvukauden alun säällä on monesti vaikutusta puutosoireiden ilmenemiseen.

Kun tuntee ravinteiden puutosoireet, voi akuutissa puutostilassa jo kasvukaudella parantaa tilannetta tarvittavalla lisälannoituksella. Parhaimpaan tulokseen kuitenkin pääsee, kun lannoittaa tasapainoisesti viljavuustutkimuksen mukaisesti keväällä. Tällöin yleensä välttää kasvukaudenaikaiset ikävät akuutit puutosoireet. Aina kun puutosoireita näkyy kasvustossa on sadosta jo jonkin verran menetetty.

Toinen ravinne ei korvaa toista

Jokaisella ravinteella on kasvissa ainakin yksi tehtävä, jota mikään muu aine ei voi suorittaa. Jos kyseistä tehtävää ei suoriteta, näkyvät seuraukset aluksi kasvuhäiriöinä ja hidastuneena kasvuna, myöhemmin pahimmassa tapauksessa jopa kasvin tuhoutumisena. Jos kasvilla on puute jostain ravinteesta, kasvi ei voi ottaa ja hyödyntää muita ravinteita parhaalla mahdollisella tavalla. Toinen ravinne ei korvaa toista.

Usein keskustellaan vain viljelykasvien typpioptimista, mutta unohdetaan, että myös muita ravinteita tulee olla riittävästi kasvin saatavilla. Jos jonkin ravinteen puute rajoittaa kasvua, typpioptimi on alhaisempi, mutta myös sato on pienempi ja laatu heikompi. Esimerkiksi fosfori on keskeinen energiamolekyylin komponentti, jota ilman yhteyttäminen ei ole mahdollista. Eri ravinteilla on erilaisia keskinäisiä vuorovaikutussuhteita. Viljan tasapainoinen ravinteiden saanti on tehokkaan ravinteiden oton ja hyödyntämisen kannalta tärkeää. Monet ravinteet tarvitsevat muita ravinteita toimiakseen tehokkaimmin kasvin elintoiminnoissa.

Justus von Liebigin minimilain mukaan sadon suuruus riippuu siitä kasvutekijästä, jota on vähiten viljelykasvin saatavilla. Minimilakia on havainnollistettu ”minimisaavilla”, jossa eripituiset kimmet kuvaavat kasvutekijöitä ja saavissa pysyvä vesi sadon suuruutta. Jotta lannoituksesta saadaan paras mahdollinen hyöty, täytyy viljelykasvin saada tasapainoisesti kaikkia ravinteita.