Farmitin ajankohtaisuutisissa käydään kevään kuluessa "Opi tunnistamaan ravinteiden aiheuttamat puutosoireet" –sarjassa tietoiskujen avulla läpi, millaisia oireita ravinnepuutokset aiheuttavat kasvukaudella öljykasveilla ja viljoilla. Sarjan ensimmäisessä osassa kerrottiin yleistä asiaa tasapainoisen ravinteidensaannin merkityksestä. Tässä osassa kerrotaan, mikä merkitys ravinteiden liikkuvuudella kasvissa on puutosoireiden esiintymiseen. Seuraavien osien aiheita ovat puutosoireiden määrittäminen kasvustosta, rikin, fosforin, kaliumin, magnesiumin, typen ja eri hivenravinteiden puutosoireet rypsillä, rapsilla ja viljoilla.

Tietyn ravinteen puutoksen aiheuttaman oireen sijaintiin kasvissa vaikuttaa kyseisen ravinteen liikkuvuus kasvin sisällä. Puutosoireita voi esiintyä viljelykasvien lehtien, varren tai korren eri osissa tai puutos voi myös näkyä heikentyneenä juuriston kasvuna. Tästä esimerkkinä fosfori, jota tarvitaan etenkin viileissä olosuhteissa juuren haaroittumiseen.

Ravinteet jaetaan liikkuvuuden perusteella kasvissa hyvin kulkeutuviin, kohtalaisesti kulkeutuviin ja huonosti kulkeutuviin ravinteisiin. Hyvin liikkuvilla ravinteilla, kuten typellä ja kaliumilla, puutosoireet ilmaantuvat tavallisesti vanhempiin, jo täyskasvuisiin lehtiin, koska nämä ravinteet siirtyvät helposti kasvissa vanhoista lehdistä uusiin lehtiin. Hyvin heikosti kasvin sisällä liikkuvien ravinteiden, kuten kalsiumin, boorin ja raudan puutosoireet ilmaantuvat ensin kasvupisteissä ja kehittyvissä, uusissa lehdissä. Kohtuullisen hyvin kasvissa liikkuvien ravinteiden, kuten rikin ja magnesiumin, puutosoireita voi esiintyä koko kasvissa.

Kasvunopeudella ja käytettävissä olevan ravinteen määrällä on tärkeä merkitys näiden ravinteiden puutosoireiden esiintymiseen. Jos kasvi on kovassa kasvussa, puutosoireita esiintyy nopeasti kasvavassa solukossa kuten lehdissä ja kasvupisteissä.

Kasvunopeus vaikuttaa myös ravinteiden määrään kasvissa. Jos ravinteita ei ole riittävästi saatavilla, monet kasvit säätävät kasvunsa saatavilla olevien ravinteiden mukaan, ilman että kasveissa aina esiintyisi selkeitä puutosoireita. Tällaisessa tapauksessa kuitenkin menetetään osa sadosta.

Viljelykasvin ravinteiden saantiin vaikuttaa moni tekijä

Kasvukaudella ravinteita sekä vapautuu maaperästä että sitoutuu siihen. Viljeltävän lohkon fysikaaliset (esim. lajitekoostumus, vesitalous, ilmavuus ja mururakenne), kemialliset (pH, maan luontainen ravinnepitoisuus), biologiset (juuriston laajuus, eloperäinen aines, mikrobiologinen aktiivisuus, kastemadot) tekijät vaikuttavat eri ravinteiden käyttäytymiseen maassa. Kasvukaudenaikaisella säällä on suuri merkitys maan fysikaalisiin, biologisiin ja kemiallisiin tekijöihin ja näin myös kasvin ravinteiden saantiin.

Toiset ravinteet ovat helpommin juurten saatavilla kuin toiset. Maaperän prosessien vuoksi lannoitteiden mukana annetuista ravinteista kaikki eivät ole heti kasvin käytettävissä. Maan lämpö- ja kosteusvaihtelut vaikuttavat erityisesti typen sitoutumiseen ja vapautumiseen kasvien käyttöön. Samoin osa fosforista pidättyy aluksi maahan, mutta on käytettävissä myöhemmin. Tämä edellyttää, ettei maan fosforitila ole heikko, jolloin fosfori parkkeeraa liian syvälle maahiukkasiin.

Tehokkaaseen ravinteiden ottoon tarvitaan laaja, tasaisesti haaroittunut juuristo. Matala ja suppea juuristo ei pysty ottamaan riittävän tehokkaasti ravinteita maasta. Ravinteiden otto vaatii riittävää juuri-maa –kontaktia ja vettä.