Laajalti uutisoitu TraP –kipsiprojekti on aiheuttanut hämmennystä viljelijöiden keskuudessa. Mediassa on puhuttu kipsin yhteydessä kalkituksesta ja mahdollisesta ympäristötuesta kipsin käytölle tulevina vuosina. Monet ovat jopa jäädyttäneet suunnitellut kalkituksensa tukirahoilla levitetyn kipsin toivossa. Kalkki ja kipsi ovat kuitenkin kaksi aivan erilaista tuotetta, niiden käyttötarkoitus on erilainen eivätkä ne ole toisensa poissulkevia tuotteita. Käytännössä vain se, että kummassakin on kalsiumia yhdistää näitä kahta tuotetta. No, ovathan ne molemmat toki vaaleita jauhemaisia tuotteita.

Maanparannuskalkituksella neutraloidaan maasta kasvien juurille myrkyllinen happamuus ja vapautetaan samalla maan ravinnevarat kasveille käyttökelpoiseen muotoon. Kalkitussa maassa kasvien juurasto on laajempi ja se kykenee täten ottamaan lannoitteiden ravinteita sekä vettä tehokkaammin (Kuva). Kipsillä saadaan puolestaan savimaiden rakennetta parannettua tehokkaasti ja nopeasti. Samalla erityisesti kiintoainekseen sitoutuneen fosforin huuhtoutuminen pellolta vähenee. Kipsin teho perustuu peltomaan johtoluvun eli suolapitoisuuden nopeaan nostoon. Myös kalkitus tavallisilla kalkkikivijauheilla saa aikaan samanlaisia tuloksia, mutta huomattavasti hitaammin.

Maanparannuskalkitus on peltoviljelyn perustoimenpiteitä ojituksen tapaan eikä sitä ole syytä laiminlyödä edes eroosioherkillä jokivarsien pelloilla. Kalkitus kannattaa aina, kunhan se tehdään viljeltävän kasvin vaatimustason ja viljavuusanalyysin tulosten mukaisesti.

Kuva. Kalkituksen, 10 t/ha, vaikutus Barke-ohran juurten kehitykseen liejusavimaalla. Kasvatusaika n. 3 viikkoa