HY: Kilpiän tilalla hyvää maan kasvukuntoa ylläpidetään ja edistetään monin keinoin

Tilalla ei kynnetä lainkaan, ja muutoinkin kaikki maaperälle aiheutettu häiriö pyritään minimoimaan.

Viljelyä pidetään usein vain ympäristöongelmien aiheuttajana, vaikka se tulisi nähdä osana ympäristöongelmien ratkaisua.

Kun viljelyssä otetaan ympäristö paremmin huomioon, siinä voivat parhaimmillaan voittaa sekä viljelijä että ympäristö, Helsingin yliopiston artikkelissa todetaan.

Tavoitteena hyvinvoiva, elävä maa

Kilpiän tilan isäntä Tuomas Mattila ei mittaa työnsä onnistumista pelkästään viljakiloilla.

”Meidän tilallamme elämän tarkoitus ei ole tuottaa maksimaalista määrää rehuohraa vaan tehdä merkityksellistä työtä”, myös tutkijana työskentelevä Mattila toteaa artikkelissa.

Hyvinvoiva, elävä maa on tärkeä paitsi sadon takia, myös ilmaston kannalta, sillä maa-aines kykenee varastoimaan tuplasti hiiltä planeetan kasveihin ja ilmakehään verrattuna.

Kokeilemisen halu näkyy Kilpiän maisemassa. Talolta alas viettävän rinteen lohkorajat aaltoilevat loivasti, korkeudenvaihteluita myötäillen. Jyrkimpiin rinteisiin on istutettu hedelmäpuita maata sitomaan sekä lajirikkautta antamaan.

Pinnanmuodot kertovat sade- ja sulamisvesien kertymispaikoista

Kilpiän tilasta on otettu satelliittikuvia ja niiden päälle piirretty korkeuskäyriä. Käyrät paljastavat, millaisiin uomiin sade- ja sulamisvesi hakeutuu. Näin päästään viljelyn peruskysymyksiin: mistä kohden pelto kuivuu herkästi ja mihin uhkaa jäädä seisovaa vettä? Missä valumat rapauttavat maata?

Laserkeilausteknologian avulla pinnanmuodot piirtyvät esiin tarkasti. Keilausaineistoja on saatavissa kattavasti koko Suomesta, Mattila kiittää geologien kerryttämiä aineistoja.

”Korkeuskäyriä noudattelevissa lohkojaoissa on sekin hyvä puoli, ettei tarvitse hampaat irvessä painaa traktorin kaasua ja luisuttaa renkaita, jotta maata muokatessa pääsisi mäen harjalle", vaimo Iiris Mattila sanoo.

Kolmivuotinen viljelykierto käytössä

Kilpiän tilalla noudatetaan kolmivuotista viljelykiertoa. Kolmasosalta lohkoista on edellispäivänä puitu ruista, ja sängen alta pilkottaa apilapeitto. Seuraavalla kolmanneksella on nurmea kauran parina.

Loput tiluksista on kultivaattorilla juuri muokattua nurmea: jokunen apila pystyssä siellä täällä mutta lähinnä multaa, kuolleita varsia ja juuripaakkuja.

”Näistä voi valita, mihin kuntoon peltonsa talveksi jättää, mullalle vai kasvipeitteiseksi. Että tahtooko syyssateiden hakkaavan paljaan pellon pintaa vai ei", Tuomas Mattila osoittaa.

Nurmi ehti kuitenkin ennen muokkausta yhteyttää itseensä voimaa, joka toimii ensi kesän lannoitteena. Rikottuun maahan pian kylvettävä ruis pitää mullan paikallaan ja antaa sadon ensi vuonna.

Apila auttoi kuumuuden piinatessa

Vielä vuosikymmen sitten tilaa viljeltiin paljon yksipuolisemmin. Viljely oli sivutoimista, joten kaiken piti olla yksinkertaista. Kylvöihin oli aikaa yksi kevätviikko ja puintiin syysviikko.

Uusi polvi on luopunut kyntämisestä, ja viljelylajit on valittu sen mukaan. Viljelyssä on paljon rikkakasveille hyvin pärjääviä viljoja.

”Ruis kilpailee tehokkaasti juolan kanssa, ja kaurakin on aika helppo. Monivuotista apilaa kyllä joutuu vähän kurmoottamaan, ettei se ota valtaa", Tuomas Mattila kertoo.

Toisaalta apila oli avuksi kuumuuden piinatessa. Kaura ja nurmi yhdessä onnistuivat pitämään maanpinnan lämpölukemat lukemat kohtuullisina ja mikrobitoiminnan vilkkaana heinäkuun helteilläkin, vaikka paljaaksi kuluneen polun kohdalla maa oli kuin pätsi.

Hyvärakenteisessa maassa vesi siivilöityy alempiin maakerroksiin

Murukestävyys tarkoittaa maan kykyä vastustaa tiivistymistä. Tiivistyneessä pellossa vesi ei virtaa syvyyssuuntaan vaan noruu pintaa pitkin ojiin, multaa mukanaan. Eroosio rehevöittää myös Suomenlahtea.

”Maanviljelijän ei kuitenkaan ole pakko olla ympäristöongelma, vaan voimme olla osa ongelmien ratkaisua. Pitää vain auttaa viallisia peltoekosysteemejä korjautumaan”, Mattila toteaa.

Koska mururakenteen ylläpitäjät ovat eläviä olentoja, korjaustyö tähtää eliöyhteisöjen hyvinvointiin. Ympärivuotinen kasvipeite suojaa maata ja maan uumenissa töitä tekee syvälle yltävä juuristo. Jos maaperä uhkaa muuttua liian happamaksi bakteereille, sitä täytyy kalkita.

Lapiolla maan rakennetta testaamaan

Jos maa voi huonosti, häiriöt pitäisi minimoida. Pellon lepo on Mattilan mukaan aliarvostettu tapa ratkoa ongelmia.

Mutkaton vaihtoehto maansa kunnosta huolestuneelle emännälle tai isännälle on kumisaapastekniikka: kunnon sateen jälkeen saappaat jalkaan, lapio kainaloon ja tilakierrokselle. Kun siellä täällä pistää lapiolla multaan kuopan ja katsoo, miten vesi on kulkenut ja levinnyt, oppii jo paljon.

Lue koko juttu täältä

Lähde: Helsingin yliopisto

Kommentit

Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja