Kuivan kauden jälkeen viime syksynä hometoksiinitilanne oli edellisvuosia parempi, Vilja-alan yhteistyöryhmä VYR uutisoi. Siitä huolimatta punahomeen riski on pidettävä mielessä myös tulevana kasvukautena, sillä punahomeella on hyvä kyky selvitä maassa kasvintähteissä ja otollisten olosuhteiden myötä se voi kehittyä ongelmaksi. Punahomeen riskiä voidaan vähentää tutuilla viljelyteknisillä toimilla, joista tärkeimmät ovat hyvälaatuisen kylvösiemenen käyttö ja viljelykierto.

Viime kesän kuivat olosuhteet pitivät viljan punahomeen aisoissa

Viime kasvukausi 2018 oli poikkeuksellisen kuiva, mikä piti punahomeen tartunnat vähäisinä viljoissa. DON-hometoksiinipitoisuudet olivat kaikissa viljoissa erittäin alhaisella tasolla. Kohonneita, elintarvikeraja-arvon ylittäneitä DON-toksiinipitoisuuksia havaittiin 6 prosentissa kauranäytteistä, mutta pitoisuudet olivat kuitenkin selvästi alle rehuraja-arvon. Toissa vuonna 2017, erittäin sateisen kesän jälkeen elintarvikeraja-arvon ylityksiä oli 25 prosentissa kauranäytteistä. Tämä osoittaa, että säätekijöillä on suuri merkitys punahomeen ja toksiinien esiintymiseen.

Parantuneesta tilanteesta huolimatta punahomeen riski on pidettävä mielessä myös tulevana kasvukautena, sillä punahomeella on hyvä kyky selvitä maassa kasvintähteissä ja otollisten olosuhteiden myötä se voi kehittyä ongelmaksi. On kuitenkin todennäköistä, että taudinaiheuttajan määrä on vähentynyt merkittävästi kuivan viime vuoden ja talven aikana. Tartuketta on aiempia vuosia vähemmän maassa valmiina.

Hyvälaatuisen kylvösiemenen käyttö ja viljelykierto tärkeää

Punahomeen riskiä voidaan vähentää tutuilla viljelyteknisillä toimilla, joista tärkeimmät ovat hyvälaatuisen kylvösiemenen käyttö ja viljelykierto. Oman siemenen lajittelu ja peittaus, tai tarkastetun ja peitatun ostosiemenen käyttö vähentävät punahomeen leviämisen riskiä. Peittaus varmistaa siemenen terveyden ja turvaa oraiden alkuunlähdön.

Viljelykierto, jossa ei viljaa eikä erityisesti samaa viljalajia viljellä peräkkäisinä vuosina samalla lohkolla, katkaisee punahomeen leviämisen tehokkaasti. Samalla myös muidenkin kasvintähteissä säilyvien taudinaiheuttajien riski pienenee.

Jos viljaa kylvetään viljan perään samalle lohkolle, pääsevät oljissa säilyvät punahomeet leviämään kasvaviin oraisiin jo varhain kasvukaudella sääolosuhteiden ollessa suotuisia. Jos viljelykiertoa ei pystytä noudattamaan, olkimassan muokkaus maahan tai kyntö vähentävät punahomeen tartuntariskiä.

Kaura parhaille pelloille – aikaisilla lajikkeilla pienempi riski

Kauralla on ollut useiden seurantavuosien tulosten mukaan viljoistamme eniten hometoksiiniongelmia. Sen takia kaikki viljelytekniset toimet on otettava käyttöön erityisesti kauralla, jotta ongelma saadaan hallintaan ja sään aiheuttamaa riskiä pienennettyä.

Kauraa pidetään vaatimattomana kasvina, joka menestyy heikoimmillakin peltolohkoilla. Näin varmasti onkin, mutta kaura hyötyy muiden viljelykasvien tavoin hyvistä kasvuolosuhteista. Silloin myös sen kestävyys punahomeita vastaan paranee. Erityisesti elintarvikekäyttöön tarkoitettu kaura ansaitsee paikkansa tilan parhailla lohkoilla. Kauran esikasviarvo on viljoista parhain, joten kauraa kannattaa kierrättää tilan sisällä eri lohkoilla.

Kauran kuten muidenkaan viljelykasvien kylvön kanssa ei ole syytä myöskään viivytellä, vaan kylvää se niin aikaisin kuin mahdollista tai ainakin rytmittää kylvöaikaa sääriskin hajauttamiseksi. Myös valitsemalla eri kasvuajan lajikkeita voidaan hajauttaa punahomeen riskiä. Aikaiset lajikkeet ja aikaiset kylvöt päästään yleensä korjaamaan hyvissä olosuhteissa, jolloin varmistetaan sadon hyvä laatu ja pienennetään poikkeuksellisista sääolosuhteista johtuvaa toksiiniriskiä.

Toisaalta, ottamalla viljelyyn sekä aikaisia että myöhäisempiä lajikkeita, joilla kukinta rytmittyy eri aikaan kasvukaudesta, voidaan hajauttaa riskiä sille, että tartunnalle otolliset sääolosuhteet osuvat samaan kriittiseen hetkeen koko viljelyalalle.

Lähde: Vilja-alan yhteistyöryhmä VYR