Ilmasto-olot tärkein lierojen monimuotoisuuteen ja runsauteen vaikuttava tekijä

Lierojen paikallinen monimuotoisuus ja runsaus ovat suurimmillaan lauhkeilla ilmastovyöhykkeillä, ei tropiikissa, kuten monien muiden eliöryhmien kohdalla. Maailmanlaajuisessa mittakaavassa ilmasto-olot, varsinkin sademäärän vaihtelu, vaikuttavat eniten lierojen esiintymiseen.

Laaja kansainvälinen tutkijaryhmä, johon kuului myös Luonnonvarakeskus Luken tutkijoita, selvitti ensimmäistä kertaa koko maapallon mittakaavassa lierojen monimuotoisuuden ja runsauden vaihtelua sekä lierojen esiintymistä sääteleviä tekijöitä, Luke tiedottaa. Lierojen paikallinen monimuotoisuus ja runsaus ovat suurimmillaan lauhkeilla ilmastovyöhykkeillä, ei tropiikissa, kuten monien muiden eliöryhmien kohdalla. Maailmanlaajuisessa mittakaavassa ilmasto-olot, varsinkin sademäärän vaihtelu, vaikuttavat eniten lierojen esiintymiseen. Tutkimus julkaistiin Science-lehdessä 25.10.2019.

Lierot eli kastemadot ovat kaikille tuttuja maaperäeläimiä. Niiden toimet maassa vaikuttavat merkittävästi maaperän ominaisuuksiin, siinä eläviin muihin eliöihin sekä kasvien kasvuun. Lierot pilkkovat kasvintähteitä ja sekoittavat niitä maahan, tuottavat runsaasti ravinnepitoisia ulostemuruja sekä kaivavat suuria ja syviä huokosia maahan. Monissa ympäristöissä lierot ovat maaperän avainlajeja ja viljelymaissa niitä pidetään maan hyvän kasvukunnon ilmentäjinä.

Tutkimuksessa selvitettiin perusteellisesti syitä lieroyhteisöjen monimuotoisuuden ja runsauden vaihteluun. Ilmasto-olot, erityisesti sademäärän vaihtelu, osoittautui tärkeimmäksi lierojen monimuotoisuuteen ja runsauteen vaikuttavaksi tekijäksi koko maapallon mittakaavassa. Pienemmässä mittakaavassa tärkeitä voivat olla muut tekijät, kuten maaperän ominaisuuksien tai kasvipeitteen vaihtelu, joiden merkitys ei globaalissa tarkastelussa erottunut yhtä selkeänä kuin ilmasto-olojen vaikutus.

Lierokanta suurimmillaan lauhkealla vyöhykkeellä

Eri puolilla maailmaa tehtyjen kenttätutkimusten tuloksista koottiin ennennäkemättömän laaja aineisto lierojen lajimäärän, tiheyden ja biomassan globaalista vaihtelusta. Aineistossa on mukana lähes 7 000 tutkimuspaikkaa 57 maasta. Vaikka lierojen merkitys ekosysteemin osana on opittu tuntemaan koko ajan paremmin, tietämys niiden makroekologiasta on säilynyt puutteellisena. Makroekologialla tarkoitetaan eliöiden levinneisyyden, runsauden ja monimuotoisuuden suuren mittakaavan piirteitä ja niihin vaikuttavia tekijöitä.

Kasvien, monien hyönteisten ja lintujen monimuotoisuus tyypillisesti kasvaa päiväntasaajaa kohti mentäessä. Lierojen kohdalla tilanne näyttää olevan toinen: tutkimuksen mukaan paikallinen monimuotoisuus on korkein lauhkeilla alueilla kuten Euroopassa, koillisessa USA:ssa sekä Uudessa Seelannissa. Sama koskee lierojen runsautta.

Tutkimuksessa laaditut ensimmäiset ja varsin kattavat maailmankartat lierojen lajimäärän ja runsauden vaihtelusta ovat merkittävä saavutus. ”On tiedetty jo vuosikymmeniä, että tietyn kokoiselta alueelta trooppista luontoa voi olettaa löytyvän enemmän lajeja kuin samankokoiselta alueelta lauhkeaa vyöhykettä. Tätä ilmiötä ei kuitenkaan lierojen kohdalla ole voitu tutkia riittävän laajan aineiston puuttumisen vuoksi”, kertoo julkaisun pääkirjoittaja, tutkija Helen Phillips German Centre for Integrative Biodiversity Researchista iDiv:sta ja Leipzigin yliopistosta.

Suomen pelloilla runsaasti lieroja

Lukesta tutkimuksen osallistuivat erikoistutkija Visa Nuutinen ja tutkija Sanna Kukkonen. ”Suomesta kerätyt aineistot ovat hyvin edustettuina tässä tutkimuksessa”, summaa Kukkonen. ”Luken aiemmin toteuttama inventaario Suomen peltoympäristöjen lieroyhteisöistä tuotti mittavan aineiston, joka sopi hyvin tämän tutkimuksen tarpeisiin”, kertoo Nuutinen.

Suomen pelloille tavallinen parin tai muutaman lierolajin esiintyminen näyttää nyt julkaistun synteesin perusteella olevan tyypillinen muuallakin. Inventaarion perusteella suomalaisen pellon keskimääräinen lierotiheys on vähän yli 100 yksilöä neliömetrillä. ”Maailman peltokeskiarvoihin verraten se vaikuttaa nyt jopa korkealta tiheydeltä. Tutkimuksessa koottu aineisto on runsaudensarvi tulevallekin tutkimukselle sillä nyt julkaistu artikkeli ei läheskään käytä loppuun aineistoa, joka tullaan julkaisemaan myöhemmin”, Nuutinen sanoo. Mukana on Suomesta peltojen lisäksi myös Jyväskylän yliopiston metsistä tekemiä havaintoja.

Tutkimus on muistutus siitä, että maaperän eliöstö tulisi huomioida paremmin monimuotoisuutta arvioitaessa. ”Voimakkaiden ilmastovaikutusten perusteella päättelemme, että ilmastonmuutos voi aiheuttaa muutoksia lieroyhteisöissä ja muuttaa ekosysteemien toimintoja ja palveluja. On aika ajatusmallin muutokselle biologisen monimuotoisuuden suojelussa; koska lierot enimmäkseen elävät maan sisällä unohdamme helposti nämä hämmästyttävät otukset jalkojemme alla”, professori Nico Eisenhauer iDiv:sta ja Leipzigin yliopistosta kertoo.

Kommentit

Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja