Peltomaan kasvukunnon parantaminen on mahdollista - jopa yksinkertaista

Ruralia-instituutin juuri julkaiseman raportin mukaan maan kasvukunnon kehittäminen on mahdollista ja useissa tapauksissa melko yksinkertaistakin. Tosin osa ongelmista on hankalampia ratkaista.

Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin julkaisemassa raportissa tarkastellaan maan kasvukunnon hoitoa kahdeksan tilakokeen tulosten perusteella vuosina 2015–2018. Raportissa kuvataan lohkoilla aikaansaadut muutokset lähtötilanteen ja lopputilan välillä sekä kootaan yhteen hankkeen aikana saadut tulokset.

Lähtökohtana oli tarkastella, miksi osalta pelloista saadaan samoilla tuotantopanoksilla selvästi parempi sato kuin toisilta. Toisaalta samat ”hyvät pellot” ovat yleensä satovarmoja myös äärevissä sääolosuhteissa. Peltojen tuottavuuden parantaminen ja satovarmuuden kehittäminen ovat oleellisia asioita myös alati muuttuvien ilmasto-olojen vuoksi.

Maan kasvukunnon kehittäminen on mahdollista

Tutkimuksen tulosten perusteella kasvukunnon kehittäminen on mahdollista ja melko yksinkertaista useissa tapauksissa, mutta kaikkia kasvukunto-ongelmia ei välttämättä ole edes mahdollista ratkaista.

Yksinkertaisesti ja melko lyhyessäkin ajassa korjattavia kasvukunto-ongelmia ovat esimerkiksi salaojituksen toimintahäiriöiden korjaaminen ja boorin tai fosforin alhaisten pitoisuuksien nosto lannoituksella. Samoin kuin maan rakenteen kunnostus nurmikasvien ja syväkuohkeutuksen yhdistelmällä.

Toisaalta hyvin monimutkaisesti ratkottavia ongelmia ovat mangaanin saatavuuden parantaminen, hietamaiden kaliumpitoisuuksien nosto ja vähämultaisten hietamaiden ongelmien korjaaminen ilman multavuuden nostoa.

Oleellista nykytilan kartoitus

Kasvukunnon kehittäminen ei monestikaan vaadi suuria taloudellisia investointeja, mutta sen sijaan panostusta lohkon seurantaan ja toimenpiteiden suunnitteluun.

Oleellista kasvukunnon kehittämisessä on sen nykytilan kartoitus. Tämä tulee kemiallisen viljavuuden osata tehdä riittävän kattavalla viljavuustutkimuksella, joka sisältää perustutkimuksen lisäksi esim. myös riittävän laajan hivenravinnemäärityksen.

Samoin tulee määrittää myös maan fysikaalinen kasvukunto. Fysikaalisesta kasvukunnosta saadaan tietoa arvioimalla maan rakenne. Irtotiheyden määritys täydentää rakennearvioita.

Luonnollisesti tehtyjen toimenpiteiden vaikutusta maan kasvukuntoon tulee myös seurata. Se on nykyään mahdollista myös käyttäen erilaisia mittareita, mutta haastavaa, sillä tärkeintä on saada kasvukunnosta ja sen kehittymisestä kokonaiskuva. Kasvukunnon kehittymisen seurannassa kannattaakin yhdistellä erilaisia analyysi- ja havainnointimenetelmiä, jolloin saadaan paras käsitys maan kasvukunnosta.

Lue koko juttu Ruralia-instituutin nettisivuilta. Koko tutkimusraportin voit lukea täältä.

Lähde: Ruralia-instituutti

Kommentit

Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja