Suomen ympäristökeskuksen ja Helsingin yliopiston tuore tutkimus osoittaa, että pientareiden kokonaispölyttäjämäärän tai lajimäärän perusteella ei voida ennustaa, kuinka paljon pölyttäjiä vierailee viereisessä rypsikasvustossa. Tämä johtuu siitä, että pölyttäjien lajikoostumus on pientareilla ja viljelykasvilla erilainen. Vaikka pellonpientareet ovat tärkeitä elinympäristöjä pölyttäjille, niiden vaikutus läheisten viljelykasvien pölytykseen ei ole suoraviivainen.

Tutkimus tehtiin 34 kevätrypsipellolla ja niiden pientareella Etelä-Suomessa. Rypsin kukissa vierailleiden pölyttäjien määriä verrattiin viereisen pientareen pölyttäjähavaintoihin.

Maiseman monimuotoisuus kasvattaa rypsipeltojen pölyttäjien määriä

Luonnonvaraiset pölyttäjät suosivat pientareita, ja vain osa lajeista vieraili rypsillä. Tarhamehiläiset puolestaan olivat runsaimmillaan rypsipelloilla. Rypsin tärkeimpien pölyttäjien, tarhamehiläisten ja kimalaisten, runsaus pientareilla ennusti niiden runsautta viereisessä rypsikasvustossa, mutta tämäkin yhteys oli varsin heikko.

Kiinnostava havainto oli myös, että ympäröivän maiseman monimuotoisuus vaikutti rypsipeltojen ja pientareiden pölyttäjiin eri tavoin. Rypsipelloilla pölyttäjien kokonaisyksilömäärä, lajimäärä ja kukkakärpästen määrä kasvoivat maiseman monimuotoisuuden lisääntyessä. Sen sijaan pientareiden pölyttäjiin maiseman monimuotoisuus vaikutti vain vähän. Erityisesti yksipuolisessa peltovaltaisessa maisemassa villit pölyttäjät vierailivat rypsillä harvoin, vaikka esiintyivät pellonpientareilla.

Tulokset vahvistavat näkemystä, että tavoitteet suojella pölyttäjiä ja parantaa viljelykasvien hyönteispölytystä on hyödyllistä erottaa toisistaan pölyttäjäystävällistä viljelyä suunnitellessa. Molemmat tavoitteet ovat tärkeitä, mutta niiden edistäminen vaatii osin erilaisia toimenpiteitä.

Lähde: Suomen ympäristökeskus