Olet täällä

Paranna valkuaisomavaraisuutta Yaran lannoitusratkaisuilla

Vuonna 2015 julkaistussa ’Tiekartta Suomen proteiiniomavaraisuuden parantamiseksi’ todetaan nurmien olevan merkittävä viljelykasvi valkuaisomavaraisuuden kannalta. Nurmirehun tuottaman rehuvalkuaisen määrä on kaksinkertainen verrattuna ohraan ja viisinkertainen rypsiin ja rapsiin verrattuna. Tavoitteeksi asetettiinkin nurmirehun riittävän raakavalkuaispitoisuuden varmistaminen ja sitä kautta valkuaisomavaraisuuden parantaminen. 

Nurmirehun matala raakavalkuaispitoisuus lisää täydennysvalkuaisen hankinnasta aiheutuvia kustannuksia. Lisäksi täydennysvalkuaiseksi ostettavan rehuviljan ja rypsirouheen hinnanvaihtelut aiheuttavat arvaamattomia lisäkustannuksia ja vähentävät rehukustannusten ennakoitavuutta.

Nurmien lannoitus on osa ruokinnansuunnittelun kokonaisuutta, ja pellolla tehtävät ratkaisut joko helpottavat tai haastavat suunnittelua. Yaran nurmen lannoitusratkaisujen tavoitteena on tuottaa mahdollisimman suuri ja laadukas ensimmäinen nurmisato sekä riittävän laadukas toinen ja kolmas nurmisato nuorkarjan ja umpilehmien tarpeisiin. 

Pelkkä typpi tai karjanlanta ei riitä

Lannoituskustannuksia säästöjä haetaan vähentämällä ravinteiden käyttöä ja tinkimällä lannoitteiden laadusta. Oikea lannoitusratkaisu kuitenkin parantaa ravinteiden käytön tehokkuutta, ohjaa ravinteet sadonmuodostukseen ja parantaa nurmirehun ruokinnallista laatua. 

Viime kesänä mitattiin nurmien typenottoa useilla Yaran pilotti- ja yhteistyötiloilla. Tapio Leinosen tilalla Vaalan Veneheitossa verrattiin ensimmäisen nurmisadon lannoitusta pelkällä lietteellä (40 t/ha) ja täydentämällä lietteen ravinteita YaraMila Y 4 HIVEN-lannoitteella sekä Kaliumsuolalla. 

Tasapainoinen lannoitus lisäsi nurmisatoa 1200 kg ka/ha ja nosti nurmirehun raakavalkuaispitoisuutta peräti 50 g/kg ka. Lannoitus lisäsi tilan valkuaisomavaraisuutta 600 kg/ha.  Nurmirehun riittävä raakavalkuaispitoisuus vähentää täydennysvalkuaisen ostotarvetta seosruokinnassa ja lisää tilan rehulaskun ennakoitavuutta.

Typenkäytön tehokkuus paranee

Typenkäytön tehokkuus kuvaa nimensä mukaan sitä, kuinka tehokkaasti nurmisato hyödyntää maasta vapautuneet ravinteet sekä lisätyt karjanlannan ja mineraalilannoitteiden ravinteet.
Ravinteiden käytön tehokkuudessa haetaan optimia, jossa huomioidaan kasvin ravinteiden tarve ja sadon mukana poistuvien ravinteiden määrä.

Tavoiteltaessa suuria ja hyvälaatuisia nurmisatoja myös ravinteiden käyttö lisääntyy. Ympäristön kannalta pelkkä typen tai fosforin käytön vähentäminen ei johda parannuksiin, mikäli ravinteet jäävät käyttämättä ja altistuvat huuhtoutumiselle.

Tapio Leinosen tilalla typen käyttöä lisättiin pelkkään lietekäsittelyyn verrattuna 70 kg N/ha. Silti typenkäytön tehokkuus nousi täydennyslannoituksella 24 %. Tämä tarkoittaa, että myös lietteen ravinteiden käyttö tehostui.
 

Typenkäytön tehokkuus kuvaa nimensä mukaan sitä, kuinka tehokkaasti maasta vapautuva tai lannoitteina lisätty typpi ohjautuu sadon muodostukseen. Lietteen tasapainoinen täydennyslannoitus lisäsi nurmisatoa 1200 kg ka/ha ja nosti rehun raakavalkuaispitoisuutta 50 g/kg ka. Sadonmuodostuksen minimitekijöiden poistaminen paransi typenkäytön tehokkuutta 24%. 
 

 

 

Ilkka Mustonen ja Tapio Leinonen pellolla Vaalan Veneheitossa.

 

Tekijä: 

Kommentit

Samankaltaista sisältöä