Olet täällä

Termiset kasvukaudet pidentyneet ja lämmenneet Pohjois-Euroopassa

Uuden yhteispohjoismaisen tutkimuksen mukaan Pohjois-Euroopan termisissä kasvukausissa on tapahtunut huomattavia muutoksia viimeisen seitsemän vuosikymmenen aikana.

Climate Dynamics -sarjassa julkaistu tutkimus tarkasteli havaittuja kasvukausia nykyoloissa (keskimääräinen tilanne 1990–2019) sekä niiden menneitä muutoksia ajanjaksolla 1950–2019. Tuloksena oli paikkatietoaineistoa kasvukausioloista erittäin tarkalla 100 m x 100 m alueellisella erotuskyvyllä kattaen Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan.

Kasvukausiolojen alueellinen vaihtelu suurta

Tutkimus korostaa keskimääräisten kasvukausiolosuhteiden huomattavan suurta alueellista vaihtelua, jota Pohjois-Euroopassa säätelevät erityisesti leveyspiiri, korkeussuhteet sekä vesistöjen läheisyys.

Esimerkiksi kasvukauden pituuden havaittiin vaihtelevan 105 (Skandien vuoristo) ja 252 (Tanskan alangot) päivän välillä. Vastaavasti tehoisan lämpösumman havaittiin vaihtelevan 452 ja 1933 °C vrk välillä.

Kasvukauden pidentymisen syynä erityisesti niiden alkujen aikaistuminen

Keskimäärin kasvukaudet ovat pidentyneet 23 päivällä, suurimpien muutosten ollessa yli 1,5 kuukautta.

Kasvukausien pidentyminen on johtunut erityisesti kasvukauden alun aikaistumisesta: 349 sääaseman joukosta kasvukauden alun muutos oli tilastollisesti merkitsevä 73 % asemista, kun vastaava osuus kasvukauden lopun suhteen oli 19 %.

Sääasema-aineiston perusteella kasvukauden alku on aikaistunut keskimäärin 15 päivällä tarkastelujaksolla 1950–2019. Paikoin muutos on ollut huomattavasti suurempi ja aikaistumista on tapahtunut yli kuukaudella.

Pidemmän kasvukauden myötä myös tehoisa lämpösumma on kasvanut keskimäärin 287 °C vrk, vaihteluvälin ollessa 84–602 °C vrk. Kasvukausissa tapahtuneiden muutosten havaittiin olevan erityisen suuria tutkimusalueen eteläosissa sekä alavilla alueilla.

Kasvukauden pidentyminen on linjassa ilmaston lämpenemisen kanssa, mutta myös ilmakehän luontainen vaihtelu ja paikalliset ympäristötekijät vaikuttavat muutosnopeuteen. Esimerkiksi vesistöjen läheisyys pienensi keskimäärin kasvukausien muutoksia.

Tarkalle kasvukausitiedolle on tarvetta

Käytännön elinkeinot tarvitsevat tietoa sekä ilmaston lämpenemisestä että kasvukausien maantieteellisestä vaihtelusta paikasta toiseen. Viljelijät voivat tarkastella sitä, miten ilmasto on muuttunut ja vaikuttanut viljelykasvien menestymiseen sekä niiden tuholaisten esiintymiseen maatiloilla. Hedelmäpuiden viljelijät voivat arvioida, miten kasvukausi riittää eri lajien ja lajikkeiden kasvatukseen.

Puustolle kasvukauden piteneminen ja varsinkin kevään aikaistuminen todennäköisesti lisää niiden kasvua, mutta tuhotekijöiden voimistuminen voi viedä osan tästä kasvusta. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen tarkoittaa haitallisten vaikutusten torjumista tai ainakin vähentämistä ja samanaikaisesti tarttumista uusiin mahdollisuuksiin, joita ilmastonmuutos tuo tullessaan.

 

Tämä yhteispohjoismainen tutkimus on osa Maa- ja metsätalousministeriön rahoittamaa MONITUHO-hanketta, jonka tavoitteena on kehittää kirjanpainajalle Suomen oloihin soveltuva metsätuhojen ennakointi- ja riskinhallintajärjestelmä. Tutkimukseen osallistui tutkijoita Ilmatieteen laitokselta, Helsingin yliopistosta, Ruotsin maatalousyliopistosta sekä Norjan ilmatieteen laitokselta.

 

(Lähde: Ilmatieteen laitos. Uutinen kokonaisuudessaan täällä.)

 

Kommentit

Samankaltaista sisältöä