Olet täällä

Kivennäismaapeltojen pohjamaalla voi olla pintamaata suurempi hiilensidontapotentiaali

Peltomaan prosessit hiilensidontatoimien kohdentamisen pohjana (HiiletIn) -hankkeessa tutkitaan viljelymaan orgaanisen aineksen sitoutumiseen ja häviämiseen vaikuttavia prosesseja kivennäismailla. Suomen kivennäismaapeltojen hiilipitoisuus on ilmastollisten tekijöiden takia tyypillisesti korkeampi kuin eteläisemmässä Euroopassa. Lisähiilen kerryttäminen näihin hiilirikkaisiin peltomaihin stabiilissa muodossa voi olla haasteellista. 

"Valtaosa toimista, joilla pyritään kasvattamaan viljelymaiden hiilivarastoa, kohdistuu pintamaahan. Pohjamaalla olisi kuitenkin alhaisemman orgaanisen aineksen määrän takia suurempi hiilensidontapotentiaali", sanoo Dos., FT Jari Hyväluoma HAMK:ista.

Syvämuokkauksella parannetaan maan hiilensidontaa?

Pohjamaan hiilensidontapotentiaalia voidaan pyrkiä hyödyntämään kertaluontoisen syvämuokkauksen avulla. Näin pintamaan orgaanista ainesta siirtyy maan syvempiin kerroksiin, joissa vallitsevat olosuhteet hidastavat orgaanisen aineksen hajoamista. Toimenpiteessä syntyvä uusi, hiilen suhteen köyhtynyt pintamaakerros, mahdollistaa tehokkaamman hiilensidonnan kasvaneen hiilensidontapotentiaalin myötä.

Syvämuokkauksella voi kuitenkin olla maaperän rakenteen ja kasvukunnon kannalta haitallisia vaikutuksia. Näitä haittoja voidaan kenties lieventää ja pintamaan toipumista nopeuttaa orgaanisten maanparannusaineiden avulla. Tämä vaatii kuitenkin lisätutkimuksia.

Toisena pohjamaan hiilensidontapotentiaalin hyödyntämiskeinona hankkeessa tarkastellaan syväjuuristen kasvien käyttöä.

Muuttunut maankäyttö vaikuttaa hiilivarastoihin

Tutkimuksen kohteena on myös maankäytön muutosten vaikutus viljelymaiden hiilipäästöihin. Esimerkiksi biopolttoaineiden ja muiden energiakasvien kysyntä voi lisätä tarvetta palauttaa aktiiviviljelyyn pitkään viljelyksestä pois olleita kesanto- ja joutomaita, joihin on ajan kuluessa kertynyt runsaasti orgaanista ainesta. Palaaminen tavanomaisiin viljelykäytäntöihin voi kuitenkin horjuttaa orgaanisen aineksen tasapainotilaa ja lisätä hiilidioksidipäästöjä.

Hankkeessa on perustettu koealueita, joilla tutkitaan, minkälaisia vaikutuksia maankäytön muutoksella on maaperän hiilivarastoon ja kasvihuonekaasupäästöihin. Koealueina toimivat pitkään pois viljelyksestä olleet nurmialat, jotka on kynnetty ja otettu takaisin viljelykäyttöön.

Uudet menetelmät mahdollistavat entistä tarkemmat tutkimukset

Tutkimuksellisia pilotteja on perustettu Hämeen ammattikorkeakoulun Mustialan opetus- ja tutkimusmaatilalle, Luonnonvarakeskuksen Jokioisten tutkimuspelloille sekä yksityisten viljelijöiden pelloille.

Hankkeessa seurataan maaperän prosesseja perinteisillä kenttä- ja laboratoriomenetelmillä. Niiden lisäksi hyödynnetään hiilensidonnasta ja maan kasvukunnosta uudenlaista tietoa tuottavia, innovatiivisia tutkimusmenetelmiä. Hiilen kokonaispitoisuuden määritysten lisäksi hankkeessa tarkastellaan yksityiskohtaisemmin orgaanisen aineksen laatua.

 

Peltomaan prosessit hiilensidontatoimien kohdentamisen pohjana (HiiletIn) -hanke kuuluu Maa- ja metsätalousministeriön Hiilestä kiinni -tutkimus- ja innovaatio-ohjelmaan.

 

Lähde: ProAgria (Uutinen kokonaisuudessaan täällä.)

Kommentit

Samankaltaista sisältöä