Olet täällä

Härkäpapu

Härkäpapu kasvuston tuleentuminen vaatii pitkän kasvuajan, siksi sen viljelyä suositellaan viljelyvyöhykkeille I-II. Vuotuiset satovaihtelut ovat olleet suuria ja hehtaarisato on kokeissa ja käytännön viljelyksillä vaihdellut runsaasti. Erityisesti voimakas kuivuus- tai märkyysstressi alentaa satoa. Sateisina vuosina myös kasvuajan pidentyminen laskee satoa, kun tuleentuminen tapahtuu epätasaisesti ja jatkuu pitkään.  

Härkäpapu on hyvä valkuaisen lähde, sen valkuaispitoisuus on korkea (noin 27 – 32 %).

Sopivimpia maita härkäpavun viljelyyn ovat hieta- ja savimaat. Hikevä hieno hieta on erittäin hyvä maalaji härkäpavun viljelyyn. Multavilla mailla, joista vapautuu typpeä, härkäpavun tuleentuminen voi viivästyä liikaa. 
 
Hyvärakenteisessa maassa juurten kasvu on parempaa sekä ravinteiden ja veden otto tehokkaampaa. Kalkitus parantaa maan mururakennetta ja biologista aktiivisuutta sekä tehostaa ravinteiden ottoa.

Härkäpavun kylvö tehdään mahdollisimman aikaisin keväällä. Sopiva kylvösyvyys on 5-7 cm. Puhtaiden härkäpapukasvustojen kylvötiheys savi- ja hiesumailla on 70 itävää siementä neliömetrille, hikevällä hienolla hiedalla kylvötiheydeksi riittää 60 itävää siementä neliömetrille. Käytännössä kylvösiemenen käyttömäärä vaihtelee 220–280 kilon välillä riippuen kylvötiheydestä, itävyydestä ja tuhannen siemenen painosta.

 

Samankaltaista sisältöä