Olet täällä

Viljakasvien kalkitus

Viljojen kalkitus

Viljalajien ja -lajikkeiden happamuuden sietokyyssä on suuria eroja. Viljat tuottavat satoa parhaiten, kun viljavuusleimat ovat vihreällä eli vähintään viljavuusluokassa "hyvä". Keskimäärin kalkituksella saatu sadonlisä on viljoilla 10-20 % riippuen pellon pH:sta ja maalajista. Kalkituksen perustana kannattaa käyttää uusinta viljavuustutkimusta.

Viljojen pH-tavoitteet:

 

Ohra

Ohrista erityisesti mallaslajikkeet ovat pH:n suhteen vaativimpia viljakasveja. Mallaslajikkeiden pH-suositus on yli 6,5 eli viljavuusluokassa (pH) korkea. Kalkitus parantaa kasveille käyttökelpoisten ravinteiden saatavuutta, mikä näkyy mallasohran sadon laadussa ja määrässä. Rehuohralla pellon pH:n tulisi olla vähintään viljavuusluokassa hyvä eli pellon pH:n tulisi olla yli 6,0.

Vehnä

Vehnä on pH:n suhteen yksi vaativimmista viljalajeista. Vehnän pH-suositus on eloperäisillä mailla yli 6,4, karkeilla kivennäismailla 6,8 ja savimailla 7,0.

Kaura

Kaura sietää jonkin verran paremmin happamuutta kuin muut viljat. Kauran pH-tavoite on eloperäisillä mailla yli 6,0, karkeilla kivennäismailla 6,4 ja savimailla 6,7.

Ruis

Ruis sietää kauran tavoin jonkin verran paremmin happamuutta kuin muut viljat. Rukiille pH-tavoite on yli 6,0 eloperäisillä mailla. Tähdättäessa laadukkaaseen ja hyvään satoon on syytä muistaa, että muiden viljojen tapaan myös ruis hyötyy kalkituksesta, eikä sen oletettuun vaatimattomuuteen pH:n suhteen ole syytä liiaksi tukeutua.

 

Otsikko: 

Samankaltaista sisältöä