Suomessa tyvi- ja lehtilaikku on lähinnä ohran tauti, jota esiintyy kaikilla ohranviljelyalueilla. Tautia aiheuttaa Bipolaris sorokiniana -sieni.

Oireet:
Lehtilaikkujen koko vaihtelee hyvin pienistä pistemäisistä laikuista laajempiin tasaisen tummiin laikkuihin, joita usein ympäröi keltainen kehä. Laikut voivat laajentua ja yhtyä toisiinsa peittäen alleen lähes koko lehden. Voimakkaasti infektoituneet lehdet kuivuvat täysin.
Tyvilaikut aiheuttavat ruskehtavia laikkuja juuriin ja korren tyveen. Voimakkaassa tartunnassa tyvi tummuu kokonaan ja alimmat lehdet voivat kellastua. Mikäli oireet ovat lieviä ne näkyvät vain, jos kasvi nostetaan maasta ylös.

Taudille otolliset ympäristöolot:
Lehtilaikku leviää parhaiten kosteissa ja lämpimissä (yli 20 °C) olosuhteissa. Tyvilaikku leviää tehokkaimmin, kun maan lämpötila yli 20 °C.

Taudin leviäminen:
Taudinaiheuttajasieni säilyy kasvukaudesta toiseen itiöinä maassa, rihmastona jyvän pinnalla tai pellolla kasvijätteessä. Kasvustossa lehtilaikku leviää itiöiden avulla ylöspäin sekä naapurikasveihin. Kasvukauden aikana tartunta voi tulla myös ympäröivistä muista heinäkasveista.

Havainnointi pellolla:
Tarkasta mahdolliset oireet ennen rikkakasviruiskutusta ensimmäisistä kasvulehdistä. Taudin etenemistä on syytä tarkkailla ohranlehdistä ja tähkästä kasvuston kukintaan saakka, jolloin on viimeinen mahdollisuus kemialliseen torjuntaan. Tyvilaikun oireet näkyvät koko kasvukauden.

Torjunta:
Terve kylvösiemen on tautientorjunnan perusta. Tyvilaikkua ehkäisee myös viljelykierto, jossa on mukana muitakin kuin heinäkasveja, sekä olkien keruu tai poltto. Kemialliseen tyvilaikun torjuntaan sopii peittaus. Jos lehti- tai tyvioireita esiintyy tasaisesti kasvustossa, ja olosuhteet ovat taudille suotuisat, voi tautia torjua myös kasvustoruiskutuksin.