Kestorikkakasvit, kuten ohdake, valvatti ja juolavehnä

Lohkon kesannointi ja viikottaiset muokkaukset koko kesän ajan on tehokasta torjuntaa. Maan rakenteen ja kustannusten kannalta menetelmä ei ole kovin suotavaa. Sateisena kesänä mekaaninen torjunta voi epäonnistua kokonaan.

Paras tapa kestorikkakasvien torjumiseksi on kemiallinen kesanto. Torjunta on suunniteltava huolellisesti ja on myöskin muistettava kemiallisen torjunnan edellyttämä jälkihoito. Torjunnan perustana on kartoittaa lohkolla olevat kestorikkakasvit ja suunnitella torjunta vaikeimmin torjuttavan lajin ehdoilla.

1. Kasvillisuuden valmistaminen torjuntakuntoon, mihin aikaan ruiskutus pitää tehdä ja mitä on otettava huomioon käsittelyn jälkeen.

Ryhmään I kuuluvien lajien kohdalla jätetään lohko syksyllä kyntämättä ja keväällä annetaan kaikkien kasvien kasvaa rauhassa riittävän pitkään eli vähintään kukinnan alkamiseen asti, ennen kasvuston ruiskuttamista. Oikea ruiskutusajankohta on yleensä elokuu. Ruiskutuksen jälkeen, kun rikkakasvit ovat kuolleet, voi lohkon kyntää matalaan.

Ryhmään II kuuluvien lajien torjunnassa lohkoa ei saa kyntää syksyllä. Tämän ryhmän tärkein laji on leskenlehti. Se kukkii aikaisin keväällä mutta torjunnan paras ajankohta on vasta elokuun puolenvälin jälkeen. Maan voi kyntää, kun kasvit ovat ruskettuneet. Leskenlehti pystyy vakiintumaan uudelleen syvällä olevista juurakkokerroksista monivuotisilla viljelyksillä, joita ei muokata kunnolla vuosittain. Muokattavilla viljelyksillä riski on melko pieni.

Ryhmä III on torjunnan kannalta paras jakaa kahteen ryhmään ja jakoperusteena on se, miten syvältä juurakot taimettuvat ja kuinka pitkään juurakon palat säilyvät elinkykyisinä maassa.

Juurakot taimettuvat syvältä, yli 15 cm:stä, ja säilyvät elinkykyisinä korkeintaan vuoden syvimmissä maakerroksissa. Tällaisia rikkakasveja ovat juolavehnä, peltovalvatti ja vuohenputki. Niitä torjuttaessa riittää, että maata ei kynnetä edellisenä syksynä ja ruiskutus tehdään oikeana ajankohtana juolavehnän tähkimisen jälkeen ja valvatti kukinnan alettua ja vuohenputki vasta elokuun lopulla. Maan voi kyntää matalaan kasvien rusketuttua, mutta jos valvattia on runsaasti voi olla tarpeen käyttää ryhmän B ohjelmaa.

Juurakot taimettuvat verraten matalalta, alle 15 cm:stä ja säilyvät elävinä yli kahden talven. Tälläisiä rikkakasveja ovat mm. peltopähkämö, rikkanenätti, minttu ja ketohanhikki. Kyntö jätetään edellisenä syksynä tekemättä. Kasvusto ruiskutetaan vasta elokuun lopulla - syyskuussa. Lohkoa ei saa kyntää käsittelyvuonna - se pilaa täysin torjuntaruiskutuksen. Seuraavana keväänä lohko muokataan matalaan. Muokkaussyvyys ei saa olla yli 10 cm ja rikkanenätin osalta ei yli 5 cm. Hyvä keino on suorakylvää lohkolle viljaa. Vilja on sen takia paras viljelykasvi, että sillä voidaan käyttää tehokasta lehtien kautta vaikuttavaa valmistetta Ariane S.ää. Ruiskutus tehdään mahdollisimman myöhään. Syksyllä kannattaa tarkistaa muokkauskerroksesta löytyykö sieltä eläviä juurakoita. Jos löytyy on kyntö unohdettava vielä vuodeksi ja seuraavana vuonna viljalla käytettävä tehokasta Ariane S -valmisteita.

Rikkakasvien ryhmittely.

2.Torjuntaruiskutuksen tekeminen

  • Kestorikkakasvien torjunta tapahtuu tehokkaimmin glyfosaatilla, kuten Rambo 360- tai Roundup Bio-valmisteilla. Tämä tehoaine on ollut käytössä lähes 30 vuotta ja sen oikea käyttö edellyttää eräiden perusasioiden tuntemista.
  • Torjuttavissa kasveissa on oltava riittävästi vihreää lehtipinta-alaa.
  • Käyttömäärä riippuu rikkakasvilajista ja se vaihtelee 3 - 10 l/ha - kaksisirkkaiset rikkakasvit vaativat yleensä suuremman annoksen kuin heinät (poikkeuksena järviruoko ja nurmipuntarpää).
  • Tehoaine imeytyy kasviin melko hitaasti ja ruiskutuksen jälkeen on oltava poutaa 4 - 6 tuntia. Myös kaste illalla voi vaikuttaa kuin sade ja siksi iltaruiskutus ei ole suositeltavaa glyfosaattivalmisteilla. Aamukaste, joka ei lähde valumaan ruiskutuksen jälkeen ja joka kuivuu päivän mittaan, ei heikennä tehoa.
  • Vesimäärä voi vaihdella laajoissa rajoissa tehon heikentymättä - tärkeintä on että tehoainetta tulee riittävä määrä tasaisesti torjuttavaan kasvustoon.
  • Kiinnitteen käytöstä voi olla etua, kun käyttömäärät ovat suositusten alarajoilla.
  • MCPA:n tai muiden fenoksihappojen lisäys heikentää glyfosaatin kulkeutumista maanalaisiin osiin ja teho heikkenee.

3. Odota riittävän pitkään ennen seuraavaa muokkausta

Vaikeiden juuririkkakasvien tehokas torjunta vie aikaa. Älä pilaa torjuntatulosta menemällä kyntämään tai muokkaamaan maata liian nopeasti tai liian syvältä ruiskutuksen jälkeen.

Kommentit

Sakari Lehtinen Pysyväislinkki
10.02.24 11:33

Tekstissä viitataan rikkakasviryhmiin, mutta ryhmien kasviluetteloa ei ole? Ryhmästä 1 ei mainita edes yhtä esimerkkikasvia.

Farmit ylläpito - Anonyymi Pysyväislinkki
12.02.24 10:23
Hei, Hyvä huomio! Rikkakasvien ryhmittelystä on kerrottu kyseisen sivun rinnakkaisella sivulla. Lisäsin tälle sivulle linkin, joka vie suoraan sivulle, jossa on kerrottu rikkakasvien ryhmittely. Juha / Farmit