Tuomikirva (Rhopalosiphum padi) on yleisin viljojen kirva, joka aiheuttaa suurimmat vioitukset ohralla ja kauralla. Kirvoja esiintyy runsaasti noin joka 3.-4. vuosi.

Merkitys
Kirva imee kasveista nesteitä, ja kuluttaa täten kasvin energiaa. Jos kirvat siirtyvät keväällä viljoihin luonnonheinien kautta, voivat ne levittää viljoihin heinissä säilyvää kääpiökasvuviroosia. Siksi myöhään kylvetyt heinikoiden ympäröimät viljat saavat usein viruksen.

Ohralla ja kauralla sadonalennus voi olla 20-30 %, joka johtuu versojen lukumäärän vähenemisestä ja jyvien painon alenemisesta.

Leviäminen
Kirvat talvehtivat munina tuomen silmujen tyvellä. Munista kehittyvät kirvasukupolvet lisääntyvät edelleen tuomessa. Kirvojen lukumäärästä riippuen touko-kesäkuun vaihteessa muodostuu siivellinen sukupolvi, joka lentää viljoihin joko suoraan, tai heinikoiden kautta. Viljojen tuhot riippuvat siitä, missä kasvuvaiheessa kirvat niihin saapuvat. Kirvojen lukumäärä voi lisääntyä 30-kertaiseksi viikossa. Viljojen tähkiessä muodostuu taas siivellinen kirvasukupolvi, joka lentää heiniin. Heinistä kirvat leviävät syysviljoihin, ja niistä edelleen talvehtimaan tuomiin.

Torjunta
Tuomikirvaa torjutaan kemiallisesti runsaina kirvavuosina. Kirvojen paras torjumisaika on heti sen jälkeen, kun kirvat ovat tulleet kasvustoon, eivätkä vielä ole ehtineet aiheuttaa tuhoja. Torjuntaan sopivat Fastac, Sumi Alpha ja Mavrik.

Jos on ennustettu runsasta kirvavuotta, kannattaa kylvää tiheämpään, jolla voi kompensoida kirvojen aiheuttamaa versojen lukumäärän vähenemistä. Kasvustolle kannattaa antaa lisätyppeä jyvien täyttymisen aikaan.

Kuva: Helteellä kirvat hakeutuvat viljan tyviosaan. Kirvahavaintoja tehdessä on koko oras nostettava maasta.