Olet täällä

Kuitupellava

Käyttö

Pellavaa (Linum usitatissimum) käytetään öljy- ja kuitukasvina. Se on ikivanha viljelykasvi, jonka kantalaji on kotoisin Välimeren maista ja Länsi-Euroopasta. Kuitupellavalla on pitkä korsi ja pienemmät siemenet kuin öljypellavalla.

Suomessa pellavaa on viljelty 1500-luvulta lähtien. Suurimmillaan viljely oli 1700-luvulla, jolloin pellavakangas oli Suomelle tärkeä vientituote. Tekokuitujen keksimisen myötä viljely loppui melkein kokonaan. Viime aikoina pellava on "löydetty" uudelleen. Kuitupellava-ala on 500-1 000 ha, josta pääosa on Pohjanmaalla.

Pellava on noin puolimetriä korkea, hoikka ruoho, jonka päässä on harsu kukinto. Kukat ovat sinisiä tai valkeita. Siemenkodan siemenissä on rasvaa ja öljyä. Varressa on hienoja vahvoja kuituja.

Kuitupellava on pitkäkortinen ja öljypellavaa pienempisiemeninen viljelykasvi. Kuitua käytetään tekstiilien lisäksi mm. eristelevyjen raaka-aineena, täytemateriaaleissa ja komposiittimuovien sidekuituna.  

Kasvupaikka- ja aika

Kuitupellavaa voidaan viljellä koko maassa Tornio - Kajaani -linjan eteläpuolella. Kuidun käyttötarkoitus määrää kasvuajan, joka on 80-100 vrk. Sen viljelyyn sopivat parhaiten multavat kivennäismaat, mutta myös multavat savet soveltuvat. Maan tulisi olla hikevää, sillä matalajuurisena kasvina pellava tarvitsee paljon vettä eikä kestä kuivuutta. Pellava kestää happamuutta, mutta pH:n tulisi olla yli 5,0 ja mielellään 6,0.

Esikasvi

Kuitupellava ei ole kovin vaativa esikasvinsa suhteen, mutta rypsiä ja pellavaa pitäisi välttää. Esikasvi ei saa olla myöskään typpeä keräävä, koska kuitupellavan typpilannoituksessa on oltava varovainen. Viljelykierron tulisi olla noin 4 vuotta.

Kylvö

Kuitupellava kylvetään tavanomaiseen aikaan 2-3 cm:n syvyyteen. Maan pitää olla tarpeeksi lämmin, sillä pellava itää hitaasti (7-9 vrk). Pelto kannattaa muokata matalaan ja jyrätä, jolloin kosteutta säästyy mahdollisimman paljon.

Kylvötiheys on 2200-2500 siementä neliölle, tuhannen jyvän paino 4,4-6,5 g. Siementä käytetään 120-130 kg/ha. Hyvälaatuisen kuitusadon saamiseksi kasvuston olisi oltava tiheä ja tasainen. Kylvö onnistuu tavanomaisin konein. Ristiinkylvö tai nauhakylvö ovat parhaat vaihtoehdot.

Sadonkorjuu

Korsisato on Suomessa 3000-8000 kg/ha ja vastaa yleensä parhaiden EU-maiden tasoa. Korjuuajankohta vaikuttaa paljon sadon määrään. Jos korjuuta lykätään, satoa saadaan enemmän, mutta kuitu on karkeampaa. Korjuuajankohta määräytyykin kuidun käyttötarpeen mukaan. Paras aivinakuitu nyhdetään elokuun alussa ns. vihreällä tuleentumisasteella, eli noin 20 vrk täyden kukinnan jälkeen. Karkeampi kuitu nyhdetään tai niitetään noin 30-35 vrk täyden kukinnan jälkeen.

Korjuumenetelmänä voi olla niitto tai nyhtö. Nykyaikaiset lieriö- ja lautasniittokoneet soveltuvat kuitupellavan korjuuseen, mutta voimanottoakselin kierrosnopeuden täytyy olla riittävän suuri, ja ajonopeuden alhainen. Nyhtökoneita on kahdenlaisia: keskieurooppalainen Depoortere ja venäläinen hinattava AK-4.

Karhe saa kuivua 7-21 vrk, jonka jälkeen se voidaan puida. Puinti litistää myös kortta, joka edesauttaa likoamista. Karhoja liotetaan 3-6 viikkoa peltoliossa. Likoaminen haurastuttaa korren päistärettä (korren puumainen tukisolukko, ei kuitua), jolloin kuidutus onnistuu paremmin. Korsi on lionnut tarpeeksi, kun se murtuu taivuteltaessa, päistäre varisee puristeltaessa, ja kuitusäikeet irtoavat vetämällä.

Lionnut korsi ajetaan karheelle pyöröpöyhijällä, ja karheen kuivuttua se paalataan. Paalausta voi odotella tarvittaessa parikin kuukautta, yleensä korsi kuivuu kuitenkin varsin nopeasti varastokosteuteen. Varastotilan tarve on yhtä suuri kuin kuivaheinällä. Varastointikosteus on alle 15 %, kylmäilmakuivaus on suositeltavaa.

Lajikkeet ovat keskieurooppalaisia. Yleisiä ovat mm. Belinka, Laura, Viola, Ariane, Elise ja Raisa. Ainoa kotimainen lajike Martta polveutuu lammilaisesta maatiaiskuitupellavasta, eikä ole kilpailukykyinen keskieurooppalaisten lajikkeiden kanssa.

Samankaltaista sisältöä