Olet täällä

Nurmen laji- ja lajikevaihtoehdot

Nurmea perustettaessa on aina huolehdittava pellon peruskunnostuksesta, hivenlannoituksesta ja kalkituksesta. Huomiota kannattaa kiinnittää myös eri laji- ja lajikevaihtoehtoihin. Alla esitellään timotei, nurminata, ruokonata, nadat, englanninraiheinä, koiranheinä, yksivuotisen raiheinät, italianraiheinä, ohran ja italianraiheinän seos, westerwoldin raiheinä ja apila.

Klikkaa kuvaa ja tarkastele tunnusmerkkejä lähemmin.

Timotei

  • satotasot perustuvat usein jälkikasvukykyyn
  • vaatimaton, sietää happamuutta
  • hyvä talvehtimiskyky, koska kasvi asettuu talvilepoon aikaisin
  • juuristo lyhyt, poutivilla mailla kärsii herkästi kuivuudesta
  • hyvä maittavuus
  • viljellään usein nadan kanssa seoksessa, koska kasvurytmi suhteellisen sama ja rehuarvon muutokset tapahtuvat samalla nopeudella, soveltuu myös puna-apilan kanssa seokseen
  • puhtaana kasvustona hyvä kuivaheinän tuotantoon ja jääpolteherkille kasvupaikoille
  • tähkälle tulon aikana timotein kuiva-ainesato kasvaa päivässä yli 200 kg/ha, toisaalta raakavalkuaispitoisuus ja sulavuus alenevat 0,5 – 1,0 %-yksikköä päivässä
  • Suomen timoteilajikkeiden tähkälle tulossa on noin 2 vuorokauden erot, keskimääräistä aikaisemmat lajikkeet tulisi niittää 2-3 päivää aikaisemmin kuin muut
  • timoteilajikkeiden korrenmuodostus ensimmäisen niiton jälkeen vaihtelee, herkästi kortta muodostavat lajikkeet tuottavat kuiva-ainesatoa, mutta niiden D-arvo on siten heikompi

Nurminata

  • viljelyvarma laji koko maassa
  • vähälumisilla alueilla talvituhot saattavat nousta timoteitä korkeammiksi, sopii runsaslumisille alueille
  • kestää hyvin pohjanpahkulasientä + muita tauteja
  • runsas lehtevyys, soveltuu parhaiten laitumiin ja säilörehuksi
  • pitkä juuristo, kestää kuivuutta
  • jälkikasvu parempi kuin timoteillä, mutta maittavuus huonompi
  • korjuuvaiheeseen nurminata ehtii hieman ennen timoteitä, eli nopeampi kasvurytmi

Ruokonata

  • voimakaskasvuinen
  • talvenkestävä, soveltuu viljeltäväksi koko Suomeen
  • keskimäärin 15 % korkeampi sato kuin nurminadalla
  • juuristo laaja, viihtyy poutivilla mailla
  • hyödyntää typpilannoituksen tehokkaasti
  • jälkikasvu selvästi nurminataa parempi, kasvuunlähtö hidas à suositellaan seoksiin
  • hidas perustaminen, toisaalta hyviä satoja myös 5. ja 6. satovuonna
  • laatuominaisuudet vastaavat nurminadan laatua, kun sato korjataan samana ajankohtana
  • ruokinnallinen arvo nurminadan veroinen
  • MTT:n Kotieläintutkimuksen maidontuotantokokeessa Jokioisilla (Huhtanen ym.) on todettu, etteivät nurminata ja ruokonata eroa tuotantovaikutuksiltaan toisessa ja kolmannessa niitossa
  • ruokonadan sopiva seossuhde on 30─70 %
  • Etelä- ja Keski-Suomessa ruokonadalle suositellaan kolmea sadonkorjuukertaa. Kun Pohjois-Suomessa säilörehunurmi niitetään vain kahdesti, suuri syyssato on korjattava riittävän ajoissa ennen kuin rehun laatu ehtii heikentyä
  • kasvutapansa puolesta ruokonata soveltuu myös laidunnurmiin. Maittavuudeltaan se vastaa kuitenkin nurminataa, joten tässä suhteessa ruokonata on timoteita huonompi laidunkasvi

Nadat

  • ruokonadan ja rainadan sadon kuiva-ainepitoisuus on ollut hieman alhaisempi kuin nurminadan
  • MTT:n kokeet on niitetty tavallisesti kolme kertaa kasvukaudessa pohjoisimpia koepaikkoja lukuun ottamatta. Siten sulavuudet ovat olleet korkeita
  • ruokonatalajikkeiden sulavuutta kuvaava D-arvo on ollut 1 -2 yksikköä pienempi kuin nurminatalajikkeiden D-arvo, rainadan ja ruokonadan valkuaispitoisuus on ollut toisessa ja kolmannessa niitossa pienempi kuin nurminadan

Englanninraiheinä

  • lajin jälkikasvukyky on hyvä ja kokonaissato on suuri, erityisesti ensimmäisenä satovuonna
  • toisena nurmivuonna sato on vain 80–85 % ja kolmantena 60–70 % ensimmäisen vuoden sadosta. Parhaiten laji sopii viljeltäväksi laitumissa ja kolmen niiton säilörehunurmissa
  • talvituhoja esiintyy usein, seoksessa talvituhosienet leviävät helposti myös muihin heinälajeihin
  • kasvin rehuarvo ja maittavuus hyvät

Koiranheinä

  • aikainen ja poudankestävä laji kolmelle eteläisimmälle viljelyvyöhykkeelle
  • hyvä jälkikasvukyky
  • talvenkestävyys ei ole timotein ja nurminadan luokkaa, on arka talvituhosienille ja jääpoltteelle
  • koiranheinännurmen tulee olla puhdaskasvusto tai ainakin hyvin koiranheinävaltainen, sille sen kasvurytmi on aikainen
  • satotaso hyvä, jos saa riittävän lannoituksen ja niitetään 3 krt vuodessa
  • lajikevalikoima niukka
  • siemenen heikko saatavuus on rajoittanut lajin viljelyä, vaikka aikainen ja poudankestävä laji täydentäisikin hyvin kolmen eteläisimmän viljelyvyöhykkeen nurmilajivalikoimaa

Yksivuotiset raiheinät

  • laidun- ja niittoruokinnassa yksivuotiset raiheinät ovat parhaimmillaan joko puhdaskasvustoina tai seoksena vihantaviljan kanssa, niistä saadaan satoa vielä myöhään syksyllä, jolloin monivuotisten nurmien kasvu on tyrehtynyt
  • alhainen kuiva-ainepitoisuus haittaa molempien tyyppien käyttöä säilörehuna, puristenestettä muodostuu runsaasti ja säilöntätappiot voivat olla huomattavia
  • seos vihantaviljan kanssa lisää varsinkin ensimmäistä satoa ja pitää osaltaan rikkakasveja kurissa, tämä on hyvä muistaa italianraiheinän kanssa, sillä se kehittyy aluksi hitaasti ja rikat voivat aiheuttaa ongelmia, yksivuotista raiheinää ei kannata käyttää nurmen perustamisessa tai sen suojakasvina sellaisilla alueilla, joilla esiintyy runsaasti talvituhosieniä, korjuun kanssa on oltava tarkkana!
  • Etelä-Suomen savimailla yksivuotinen raiheinä kärsii helposti kuivuudesta, siksi sadot voivat jäädä pieniksi, viljelyalueeksi suositellaankin Keski- ja Pohjois-Suomea

Italianraiheinä

  • Italianraiheinä on kaksivuotinen kasvi, mutta se ei talvehdi meillä. Kasvi on lehtevä sekä muodostaa vähän korsia ja röyhyjä kasvukauden aikana. Niinpä sadon laatu ei muutukaan kasvukauden aikana kovin nopeasti
  • kuiva-ainepitoisuus on tyypillisesti alhainen, mutta sulavuus ja valkuaispitoisuus ovat usein kehitysasteeseen nähden korkeita
  • kärsii herkästi kuivuudesta
  • hyvässä kasvukunnossa olevilta mailta, riittävällä typpilannoituksella, saadaan suuria ja valkuaispitoisia satoja
  • ensimmäinen sato rikkaruohottuu helposti
  • lajikkeiden laatuominaisuuksissa on yleensä vähän eroja
  • raiheinän jälkikasvu jatkaa pellon tuottoa kokoviljan korjuun jälkeenkin ja lisää näin kasvukauden kokonaissatoa, lisäksi italianraiheinän tiheä juuristo ottaa tehokkaasti ylimääräisiä ravinteita, sitoo maata ja vähentää pintavaluntaa
  • kokoviljan ja italianraiheinän seoskasvuston kokonaissato on suurin, kun vilja korjataan kaksi viikkoa tähkälle tulon jälkeen, kokoviljan sulavan sadon määrä voidaan parantaa myöhäisellä taikinatuleentumisasteella korjattaessa
  • MTT:n kokeissa korkeilla kuiva-ainesatotasoilla (lähes 9 000 kg ka/ha) myös sulavaa rehua on korjattu eniten, kun 1.sato on korjattu vasta kaksi viikkoa tähkälletulon jälkeen
  • viljan kylväminen harvempaan lisää italianraiheinän määrää seoksessa ja parantaa sulavuutta, raiheinästä saatava jälkisato on sitä suurempi, mitä aikaisemmin vilja korjataan
  • raiheinän ja viljan seoksissa voidaan käyttää raiheinää 20─25kg/ha, viljaa tarvitaan siemenseoksissa vain 50─75 kg/ha, (MTT) Suurempi viljamäärä (80─140 kg/ha) lisää ensimmäistä satoa, mutta hidastaa raiheinien ensimmäisen odelmasadon kehitystä

Italianraiheinä parantaa kokoviljan rehuarvoa

  • raiheinän jälkikasvu jatkaa pellon tuottoa kokoviljan korjuun jälkeenkin ja lisää näin kasvukauden kokonaissatoa, lisäksi italianraiheinän tiheä juuristo ottaa tehokkaasti ylimääräisiä ravinteita, sitoo maata ja vähentää pintavaluntaa
  • kokoviljan ja italianraiheinän seoskasvuston kokonaissato on suurin, kun vilja korjataan kaksi viikkoa tähkälle tulon jälkeen, kokoviljan sulavan sadon määrä voidaan parantaa myöhäisellä taikinatuleentumisasteella korjattaessa
  • MTT:n kokeissa korkeilla kuiva-ainesatotasoilla (lähes 9 000 kg ka/ha) myös sulavaa rehua on korjattu eniten, kun 1.sato on korjattu vasta kaksi viikkoa tähkälletulon jälkeen
  • viljan kylväminen harvempaan lisää italianraiheinän määrää seoksessa ja parantaa sulavuutta, raiheinästä saatava jälkisato on sitä suurempi, mitä aikaisemmin vilja korjataan
  • raiheinän ja viljan seoksissa voidaan käyttää raiheinää 20─25 kg/ha, viljaa tarvitaan siemenseoksissa vain 50─75 kg/ha. (MTT) Suurempi viljamäärä (80─140 kg/ha) lisää ensimmäistä satoa, mutta hidastaa raiheinien ensimmäisen odelmasadon kehitystä

Ohran ja italianraiheinän seos toimii

  • tutkimus osoittaa, että kokoviljasäilörehuksi korjattuna ohran ja italianraiheinän seos on varteenotettava vaihtoehto perinteiselle vihantarehusäilörehulle myös Lapissa, kokoviljan korjuun jälkeenkin raiheinä tuottaa vielä runsaasti laidun- ja niittorehua, vaikka kokoviljasäilörehu on hyvää nautakarjan rehua, lypsykarjan ruokinnassa on huomioitava, että kokoviljasäilörehun sulavuus on huonompi kuin hyvälaatuisen nurmisäilörehun., kun italianraiheinän sulavuus on korkea ja laadun vaihtelut vähäisiä, sen lisääminen kokoviljaseokseen parantaa koko seoksen sulavuutta ja rehuarvoa (Manninen ym. Koetoiminta ja käytäntö 19.12.2005)
  • aiemmissa tutkimuksissa kokovilja- ja nurmisäilörehun syöttäminen seoksena eläimille on lisännyt syöntiä, mikä on korvannut kokoviljarehun huonompaa sulavuutta
  • italianraiheinän käytöllä ei saavuteta merkittäviä kustannusetuja, mutta sillä ei ole taloutta huonontaviakaan vaikutuksia, kun karkearehu tuotetaan monivuotisen nurmen sijasta osittain yksivuotisella kasvustolla, tilalla on enemmän kevätkylvöalaa lannan sijoittamiseen

Westerwoldin raiheinä

  • yksivuotinen westervoldinraiheinä kasvattaa runsaasti korsia ja röyhyjä, sadon laatu huononee nopeasti kasvuston vanhetessa
  • nopean alkukehityksen takia se on ollut pohjoisessa satoisampi kuin italianraiheinä, viime vuosina uudet lajikkeet ovat kuroneet eroa umpeen
  • kasvutapa ja -rytmi aiheuttavat sen, että westervoldinraiheinä ei maistu eläimille yhtä hyvin kuin italianraiheinä, sadon käyttötarkoitus on otettava huomioon, kun valitaan raiheinää
  • kuiva-ainepitoisuus on tyypillisesti alhainen, mutta sulavuus ja valkuaispitoisuus ovat usein kehitysasteeseen nähden korkeita, lajikkeiden laatuominaisuuksissa on yleensä vähän eroja

Apila

  • apilapellon pH tavoite 5,7-5,9. pH:n ollessa alle 5,5 juurinystyräbakteerien toiminta huononee
  • apila menestyy mailla, joissa sen taudit eivät menesty eli lohkolla ei saa olla apilamädälle suotuisia kosteita oloja, lohkoksi ei sovellu pellot, joissa suojaisia metsänreunoja, painanteita tai joissa lumi säilyy pitkään keväällä. Apilalle sopiva kasvulohko on rinnepelto, josta pintavesi valuu pois
  • sopiva siemenseos: 20-30 kg, josta 3-8 kiloa apilaa. Seoksissa suositaan timoteita, koska se ei kilpaile yhtä vahvasti apilan kanssa kuin nurminata
  • puna-apilan sulavuus laskee alkukesällä hitaammin kuin nurmiheinien, joten apilapitoinen nurmi voidaan korjata sitä myöhemmin mitä enemmän apilaa nurmiseoksessa on. Viimeisen sadonkorjuun ajoitus tärkeä, jotta vararavintoa ehtii keräämään talvehtimiseen
  • viljelykierto: on tarpeen apilan tautien kurissa pitämiseksi. Useamman vuoden tauko on tarpeen apilamädän iskettyä
  • valkoapila kestää jonkin verran tallomista, käytetään laitumissa, alsikeapila kasvupaikaltaan puna-apilaa vaatimattomampi, persianapilan talvehtiminen heikkoa eli 1. vuotinen Suomessa

 

Piirrettyjen kuvien lähde: http://rylli.rauma.fi/~pastan/Raumansaaristonkasvit.html

 

Samankaltaista sisältöä