Olet täällä

Viljelytekninen maanparannus

Fysikaalinen maanparannus

Vähämultaiset kivennäismaat

Vähämultaiset kivennäismaat ovat taipuvaisia liialliseen tiivistymiseen, minkä johdosta maaperän ilmavuus heikkenee ja kasvien juurten kasvu hankaloituu. Kivennäismaiden tiivistymistä voidaan vähentää muun muassa lisäämällä maahan orgaanista ainesta kuten turvetta, viljelemällä runsaasti maatuvaa ainesta tuottavia kasveja (esim. nurmet) tai kyntämällä viljan oljet maahan. Kivennäismailla on lisäksi syytä välttää turhaa työkoneilla ajamista pelloilla. Ja erityisesti on syytä keskitettää ajaminen raskaiden koneiden ja täysien viljakuormien kanssa tietyille ajokaistoille tiivistymisen välttämiseksi.

Kivennäismaiden viljelyn keskeinen yleisperiaate on se, että maan rajallisia humusvaroja ei viljelytoimenpitein pidä tuhlata eli ei pidä aiheuttaa viljelytoimenpiteillä maaperän altistumista eroosiolle. Eroosiota aiheuttaa esimerkiksi jyrkkien rinnepeltojen väärän suuntainen kyntäminen, kevätmuokkaus tuulisissa olosuhteissa jne.

Turvemaat

Turvemaita vaivaa päin vastaiset maan rakenteelliset ominaisuudet kuin kivennäismaita. Ennen kaikkea turvemaiden vedenpidätyskyky on heikko. Tätä ominaisuutta voidaan parantaa lisäämällä turvemaahan kivennäismaata. On kuitenkin otettava huomioon, että ennen kuin myönteisiä vaikutuksia alkaa näkyä, vaaditaan runsasta kivennäismaan lisäystä: vasta noin 200 m3 hehtaarille parantaa tuntuvasti turvemaiden vedenpidätyskykyä.

Kasvinvuorotus

Kasvinvuorotustarpeen aiheuttaa niin sanottu maaperän väsymis -ilmiö. Ilmiö saa alkunsa siitä, että yhdellä lohkolla vuodesta toiseen viljellään samaa kasvia. Tämä aiheuttaa viljeltävälle kasvilajille ominaisten kasvitautien ja tuholaisten lisääntymisen, heikentää maan rakennetta ja yleisesti myös kuluttaa maaperästä yksipuolisesti vain tiettyjä ravinteita jolloin maan ravinnetasapaino järkkyy.

Keskeisin keino vähentää maaperän väsymistä on kasvinvuorotus. Tämä tarkoittaa toimenpiteenä sitä, että tilalle suunnitellaan viljelykierto, jossa kullakin lohkolla viljellään säännöllisin väliajoin eri kasveja. Vuorotellen kevät- ja syysviljoja, nurmia, öljykasveja ja palkokasveja. Myös kesannoinnilla voidaan vähentää maaperän väsymistä.

Samankaltaista sisältöä