Olet täällä

Maanmuokkaus

Maanmuokkauksen keskeinen tehtävä on edellisen kasvuston jätteiden kuten olkien ja naattien hävittäminen viljelymaan pinnalta siten, että ko. paikalle voidaan kylvää tai istuttaa uusi hyötykasvi. Toinen maanmuokkauksen perustehtävä on maan rakenteen parantaminen ja kolmas rikkakasvien torjuminen.

Valittakoon millainen maan muokkaustekniikka tai -menetelmä hyvänsä, aina on järkevää pyrkiä käyttämään hyväksi luonnon omien voimien - roudan ja pieneliöiden - tuottamaa ilmaista muokkaustyövoimaa. Samoin kuin myös pyrkiä käyttämään hyväksi viljelykierrossa eräiden kasvien kuten nurmien juuriston muokkausvoimaa.

Kevennetyt muokkausmenetelmät

Kevennetyt muokkausmenetelmät tarkoittavat sitä, että kyntö korvataan kevyemmillä muokkausmenetelmillä kuten kultivoinnilla. Kevennettyjen muokkausmenetelmien käyttö on perustultua muun muassa silloin, kun ollaan muokkaamassa eroosioherkkiä maita, esimerkiksi jyrkkiä rinnepeltoja tai lohkoja, joilla ei esiinny merkittäviä rikkakasviongelmia tai rikkakasviongelma on hoidettu kuntoon kemiallisin menetelmin.

Lisäksi kevennetyt muokkausmenetelmät sopivat erityisen hyvin liettymisherkille hiesumaille. Tällöin hiesumaan pintaan saadaan jäämään orgaanista ainesta, joka sitoo maa-ainesta ja estää siten liettymistä.

Kevennetyillä muokkausmenetelmillä on mahdollista vähentää sulamisvesien, sateiden ja tuulen aikaansaamaa maan syöpymistä eli eroosiota, joka myös meidän olosuhteissamme voi kuluttaa jopa 2 - 7 tonnia hienojakoista maa-ainesta hehtaarilta vuodessa.

Eroosio- ja liettymisherkkien maiden lisäksi kevennetyt muokkausmenetelmät sopivat aikaisen ohran sadonkorjuun jälkeen kylvettävän syysviljan tekoon, mutta (kesanto)nurmen rikkomiseen ne eivät sovellu.

Vuodesta toiseen käytettynä kevennetyt muokkausmenetelmät johtavat helposti lisääntyvään rikkakasvien torjuntatarpeeseen.

Uuden tulemisen kevennetyt muokkausmenetelmät kokivat EU-sopimukseen kuuluneen nk. tilakohtaisen ympäristönhoito-ohjelman myötä, sillä ohjelman ehdoissa A- ja B alueille säädetty velvoite pitää 30 % peltokasvien viljelyalasta kasvipeitteisenä rajoitti syyskynnön käyttöä. Uudessa vuosille 2000 - 2006 laaditussa ohjelmassa kasvipeitteisyysvaatimus on jäänyt vaihtoehtoiseksi toimenpiteeksi, joten kevennetyt muokkausmenetelmät syyskynnön korvaajana tulevat lähivuosina kohdistumaan vain niille alueille, joille ne luontaisesti sopivat kynnön korvaajiksi (kuten eroosioherkät alueet).

Kyntö

Monivuotisten nurmien viljelyä lukuunottamatta vuosittain toistuva syyskyntö on meidän ilmastovyöhykkeellämme kaiken maanmuokkauksen perusta. Kynnön perustehtävät ovat rikkakasvien torjunta, kasvinjätteiden multaaminen sekä maan kuohkeuttaminen routaantumisen tehostamiseksi ja kevätkosteuden varastoimiseksi muokkauskerrokseen.

Hyvin suoritettu syyskyntö vähentää useimmilla maalajeilla keväisten äestyskertojen määrää syksyllä suoritettuihin keveisiin menetelmiin verrattuna, joten tarvittavan konetyön kokonaisosuus ei syyskynnöstä johtuen kasva.

Kevätkyntöä
ei yleensä normaalin leipävilja- tai rehuntuotannon yhteydessä käytetä, sillä se sitoo kone- ja henkilötyöaikaa juuri kiireisimpien kevättöiden ajankohtana. Kevätkyntö sopii harvoille maatyypeille kuten kevyille kivennäismaille ja sitä käytetään määrättyjen erikoiskasvien, kuten perunan viljelyssä maan kuivattamiseksi nopeammin kylvökuntoon. Hiesu- ja savimaille kevätkyntö ei sovellu, sillä silloin savilta jää roudan muokkausvaikutus hyväksikäyttämättä. Hiesumailla kevätkyntö puolestaan lisää poutimisalttiutta.

Kyntösyvyyden
suhteen ohjeet ovat vuosien varrella useasti muuttuneet. Hevoskaudella aloitettiin 8 tuuman levyisillä auroilla, joista sitten aikanaan siirryttiin kauden suurimpaan kalustoon, legendaariseen Fiskars 10 -auraan. Kun viilun paksuus on korkeintaan 2/3 sen leveydestä, kyntösyvyydet tuolloin olivat 10 - 15 cm. Vetokaluston kehittymisen myötä kyntöaurat kasvoivat aina 16 - 18 tuumaisiin yksiköihin saakka, jolloin ohjeelliseksi kyntösyvyydeksi tulivat lukemat 25 - jopa 30 cm.

Nykyisin korostetaan hyvän multavuuden merkitystä ja em. mitoista on palattu reilusti alaspäin. Yleisin käytettävä muokkaussyvyys on 18 - 22 cm:n välillä - ja uuden ajan pioneerit yhdistävät kynnön ja kevytmuokkauksen parhaat puolet ottamalla uudelleen käyttöön noin 15 cm:n kyntösyvyyden.

Nykyisin kyntökalusto on vaihtumassa sarka-auroista nostolaitesovitteisiin paluuauroihin.
Paluuaurakynnössä päisteillä tapahtuva raskaan kaluston nosto ja ohjausjarrun avulla takaisin vaolle kääntäminen aiheuttavat kääntöalueelle suuren painerasityksen, joka osaltaan rikkoo maan mururakenteen ja näin heikentää juuri niitä maan rakenteellisia ominaisuuksia, joita muilla viljelytoimenpiteillä yritetään varjella.

Tämän vuoksi nostolaitesovitteisen paluuauran kanssa on syytä pyrkiä välttämään kaikkea turhaa ajoa pellolla ja erityisesti traktorin jyrkkää kääntöä ohjausjarrun avulla. Puolihinattava aurakalusto onkin maan rakenteen kannalta suositeltavampi vaihtoehto, koska siinä raskaan kaluston paino on sekä traktorin että auran oman tukipyörän varassa.

Kevätmuokkaus

Aikaisella kevätkylvöllä ja viileähköllä kasvun alkuvaiheella on suotuisa vaikutus kasvien sadontuottoon. Yleisohje on, että kevätmuokkaukseen on ryhdyttävä heti, kun maan kantavuus ja muokkautuvuus sallivat sellaisen kylvöalustan valmistamisen, jossa kylvökone voi toimia häiriöttä.

Useimmiten pellon pehmein kohta määrittää sen, milloin kylvömuokkaus aloitetaan. Tästä syystä täydennysojitus kuivumisen tasaamiseksi on usein paikallaan. Kuivumista voi tasata myös n. 5 cm:n syvyisellä tasausäestyksellä, jolloin muokkauskerroksen pintaan muodostuu haihtumista estävä murukerros.

 

Samankaltaista sisältöä